Karjamarkkinoilla

Tänään valitaan uusi valtakunnan kaunein, Miss Suomi 2012. Finaalikymmenikköä on testattu monipuolisesti tehtäväänsä varten kuvaamalla tai kävelyttämällä heitä vähissä ja vielä vähemmissä vaatteissa milloin missäkin kauppakeskuksessa tai ravintolassa. Mallia tulevaan tehtävään on antanut hallitseva Miss Suomi Sara Sieppi, joka poseerasi viikonlopun Iltalehdessä yläosattomissa. 

Missi-instituution alkuperäinen oli kai valita nuori, kaunis ja viaton nainen eräänlaiseksi mallikansalaiseksi. Missin tehtäviin kuului hyväntekeväisyystyö; hän muun muassa keräsi varoja sotaveteraanien auttamiseksi. Missit olivat ihailtuja ikoneita, jotka kuitenkin olivat aivan tavallisia tyttöjä. Misseys saattoi avata tien tähtiin, jos edustustehtävät tuli hoidetuksi kunnolla. Vaikka ajat olivat ankeat, misseydessä oli hohtoa, glamouria.

Nykyajan  niin sanottu glamour kiteytynee oivallisesti glamour-tanssijaksi itseään tituleeraavaan Johanna Tukiaiseen. Hohdokkuus on kaukana siitä, kun nainen myy itsensä julkisuudelle. Missikiertueen glamourkin näyttää lehtitietojen mukaan kiteytyvän lyhyisiin hameisiin, korkeisiin korkoihin, suttuiseen meikkiin ja anteliaaseen kaula-aukkoon. Vaikka useimmiten missit keikistelevät lehdissä pelkissä alus- tai uima-asuissa.

On surullista nähdä, että hinku julkisuuteen on niin kova, että moni tekee sen eteen mitä tahansa. Missikisat eivät feministisestä näkökulmasta ole nykyisin muuta kuin naisen esineellistämistä. Tai oikeastaan ihmisen esineellistämistä. Pelkkää viihdettä. Missillä ei ole enää mitään funktiota. Jos vuosi sitten valittua ja kruunusta luopunutta valtakunnan kauneinta Pia Pakarista on uskominen, missiorganisaatio käärii rahat ja missi saa työllistää itse itsensä miten parhaiten taitaa. Usein se tarkoittaa kissanristiäisten juontamista, tuote-esittelyjä - tai vain "vetonaulana" pasteeraamista.

Toivoa sopisi, ettei missillä olisi enää edes mallikansalaisen arvoa, sillä useimmat missit saavat niskaansa kohu-tittelin. Jos ei aiheuta kohua, ei jää mieleen. Keltainen lehdistö ei kirjoita. Minusta siinä ei ole mitään tavoiteltavaa, itsensä nolaamisessa.

Eräs nuorten toiveammateista on nykyään julkkis. Tapa, jolla julkisuuteen pääsee, on yhdentekevä. Missikisat, Idols, BB, mikä tahansa käy. Nuorelle, kauniille naiselle missikisat ovat kätevä tapa koettaa onneaan. Kuinkahan moni tämänkin vuoden missitittelin tavoittelijoista on oikeasti miettinyt, mikä funktio on sillä, että kandidaatit esiintyvät alusasuissa tai muuten niukoissa vaatteissa yökerhossa humalaisen yleisön edessä?

Itse olen nähnyt missikisat jo vuosia pelkästään vastenmielisinä karjamarkkinoina, joissa naiset seisovat rivissä arvosteltavina. Välillä nauretaan sille, kuinka tyhmiä nämä parikymppiset ihmiset ovatkaan. Vielä 80-luvulla minä ihailin missejä. Anna-Liisa Tilus oli kuin Lumikki. Toinen suosikkini oli Nina Rekola, jolla oli ihanat pisamat. Tuohon aikaan missi oli vielä ikoni eikä media odottanut kieli vyön alla, mitä ikävää missistä voisikaan kirjoittaa. Toisin on nykyajan karjamarkkinoilla, jossa glamour on vain kaukainen muisto.