Askel oikeaan suuntaan

Ajatuksen voima

Ajatuksen voimalla voi siirtää vuoria

tai tehdä kynnyksistä esteitä ja pysyy jumissa

ja kun painat pitkin valtateitä mielessäsi väikkyy

ajatus.

Ajatuksen voimalla sä päädyt palatsiin

tai alas katuojaan jos päässäs päätät niin

ja kun painat kaiken villaisella mielessäsi ohjaa

ajatus.

Jos kaunis mielesi on, niin kauniimaksi tuut.

Millainen mielesi on, niin sellaiseksi muutut

eikä yksikään mutteri, kivikirkko tai linkkari 

ole syntynyt itsestään vaan ensin sisällä jonkun pään.

Jos kaunis mielesi on, niin sellaiseksi muutut.

Se on ajatuksen voimaa.

Ajatuksen voimalla vanhenet vuosia

tai pysyt mieleltäsi leikkivänä lapsena

ja kun painat hissin nappulaa niin mielessäsi on ensin

ajatus.

Ajatuksen voimalla voi jakaa rakkautta

tai pitää yllä vihaa, hautoa kostoa

ja kun painat liipasinta, niin mielessäsi on ensin 

ajatus.

Jos kaunis mielesi on, niin kauniimmaksi tuut.

Millainen mielesi on, niin sellaiseksi muutut

eikä yksikään tikari, autopommi tai kivääri 

ole syntynyt itsestään vaan ensin sisällä jonkun pään.

Jos kaunis mielesi on, nin sellaiseksi muutut.

Se on ajatuksen voimaa.

Ajatuksen voimaa.

-Tuure Kilpeläinen-


Minun mieleni ei menneen syksyn aikana ole ollut kovinkaan kaunis. Päinvastoin, se on ollut täynnä ikäviä ajatuksia, epätoivoa, yksinäisyyttä, ikävää, epävarmuutta, kaipausta, pelkoa. Ennen kaikkea turhautumista. Ne ovat tehneet minusta ruman.

Olen tunnesyöppö pahinta lajia. Syön etenkin makeaa niin iloon kuin suruunkin. Vain liikunta pitää minut edes jossakin kuosissa. Kun liikuntakykyä rajoitettiin, söin, söin ja söin. Useimpien suupalojen jälkeen inhosin itseäni. Että pitikin taas mättää sitä ja tätä! Pitäisi hillitä itsensä. 

Normaalissa elämässä minä laitan pahimman makeannälän iskiessä lenkkitossut jalkaan ja reippailen pahan olon pois. Viime syksynä en reippaillut kotipihaa pidemmälle. Otti koville olla paikoillaan, touhuamaan tottunut kun olen. Ajatukseni kiersivät synkkiä latuja. Vielä pahemmalle tuntui, kun en päässyt makeanhinoa karkuun. Enkä suolaisen. Enkä makean. Enkä.


Nyt uuden vuoden alussa elämä näyttää paremmalta kuin vielä hetki sitten uskoinkaan. Uudet tuulet puhaltavat ammatillisesti, jalkakin alkaa olla parantunut (kuntoutus toki vielä kesken). Pääsen taas liikkumaan. Toinen uudenvuoden lupauksistani koski kunnon kohentamista. Haluan karistaa kertyneet kilot kupeiltani, haluan paremman olon. Haluan liikkua. Vielä lenkkivauhtini ei päätä huimaa - tuskin se sitä tekee milloinkaan -, mutta päivittäiset kävelylenkit tekevät joka tapauksessa hyvää paitsi ruumiille, ennen muuta sielulle. Taistelu makeanhimoa ja turhanpäiväistä syömistä vastaan on alkanut. En aseta itselleni kilo- tai kokotavoitteita, vaan hyvän olon tavoitteen. Kaikki mitä teen, teen sitä silmällä pitäen, että voisin hyvin. Paremmin.


Vaikka olen vasta aivan alussa, niin kuin alkanut vuosikin, olen iloinen siitä, että olen ottanut ensimmäisen askeleen oikeaan suuntaan. Ajatuksistani on tullut valoisampia, enkä rakenna niistä muuria ympärilleni.