Ja vuoden 2011 Iskelmäprinssi-palkinnon saa...

Tänään julkaistiin Facebookissa ennakkoon Lauri Tähkän tulevan levyn ensimmäinen singlelohkaisu Syyskuun kyy.

https://www.facebook.com/LauriTahkaVirallinen?sk=app_178091127385

Laurin aiemman tuotannon tuntien odotukseni olivat korkealla, salaa toivoin vielä ehkä vielä rockimpaa otetta kuin Elonkerjuun musiikissa oli, koska selväähän se on, että samalla konseptilla ei voi jatkaa.

Biisin kuunteluun heti, kun silmät aamulla aukesivat ja sain käännettyä aivoni on-asentoon. Tyrmistys! Mitä tämä on?

Laurin ääni toki on entisensä, se soi kauniisti. Olen aina pitänyt Laurin äänen väristä, joka on herkkä muttei hento, taipuisa. Jos Laurin ääntä pitäisi kuvailla jotenkin, sanoisin, että se on nuori koivumetsä keväällä, juuri lehtien puhkeamisen aikaan.


Syyskuun kyy on sanoituksena helisevä, kevyt, puro. Silti se ei ole tyhjää lallattelua, vaan siitä löytyy syvempiäkin merkityksiä. Puhaltimet taustalla ovat nekin raikasta vaihtelua Elonkerjuun-aikaiseen äänimaalimaan, niin rakas kuin se minulle onkin.


Mutta kappaleen poljento! Aivan kuin tässä harjoiteltaisiin ensi kesän Tangomarkkinoita varten. Iskelmäprinssin titteli ainakin on hakusassa. Vielä seitsemän kuuntelukerran jälkeenkään en osaa tarkasti sanoa, mistä tuo vahva iskelmä-fiilis tulee. Mutta se tulee. Ja se tökkii.


Toivon totisesti, että koko levy ei toista samaa poljentoa, sillä jos, niin on vaikea kuvitella Tavastian, Hullu Poro -areenan tai Himos Areenan täyttyvän kansasta kerta toisensa jälkeen. Edes Laurin karisma ei kanna, jos musiikki ei toimi.


Toisaalta - voi olla, että reaktioni olisi sama, olipa musiikki millaista hyvänsä. Tutusta, turvallisesta ja rakkaasta on vaikeaa päästää irti. Siinä prosessissa Lauri on selvästi minua edellä. Ehkä minä vielä ymmärrän, kunhan aika on kypsä. Nyt sulattelen.