Mustat sukat

Löysinpä taas aamulla itseni kummallisesta tilanteesta. Olin katsonut pojalleni vaatteet hoitopäivää varten valmiiksi. Sitten - hui kamalaa! - kun poika seisoi eteisessä kengät jalassa, huomasin, että hänellä on väärän väriset sukat. "Kuin sää TUOLLAISET oot jalkaas laittanut, siinähän oli kasassa asuun mätsäävät sukat!", messusin. Poika katseli avuttomana jalkoihinsa. "Pitääkö vaihtaa?" No, annoin sitten vaihtosukat mukaan. Oli kuulemma eteisessä ne vaihtanut.

Poikani tuskin sai tapahtuneesta mitään elämää suurempia traumoja. Minulle sen sijaan tuli paha mieli, ainakin hetkeksi. Voisinkohan olla nipottamatta noinkin epäoleellisesta asiasta? Eikö minun pitäisi tukea lapseni valintoja niin kauan kuin ne eivät ole hänelle itselleen tai muille vaaraksi? Eikö pääasia ole, että kaikki ovat terveitä, suunnilleen hyväntuulisia ja onnellisia? Mitä väliä vaatteiden värillä on? Vai onko kuitenkin?

Vaikka tärkeintä on, että kulloinenkin asu on tilanteeseen sopiva ja mukava päällä, olen ajatellut, että kasvattajana tehtäväni on myös ohjata lasta valitsemaan hyvännäköisiä vaateyhdistelmiä. En halua, että jälkikasvuni ilmaantuu kouluun variksenpelättimen näköisenä heti ensimmäisenä sellaisena päivänä, kun minä en ole hänen pukemisiaan ja lähtemisiään vahtimassa. 

Ei oikeanväristen sukkien valitseminen ole mitään tähtitiedettä, mutta joku logiikka siinä voisi vaikka olla. Niin kuin itselläni. Kaikki sukkani ovat mustia. Eipä ole vaikeuksia valita. Pitääkö minun ajaa lapseni samaan muottiin? Vaikka, kun katselee kaupoissa miesten vaatteita, ei minun ehkä tarvitse nähdä vaivaa, vaateteollisuus huolehtii asiasta varmasti puolestani. Joten kysyn itseltäni uudelleen: onko se tosiaan niin vaarallista, jos viisivuotias lähtee vääränvärisissä sukissa päiväkotiin? Huomenna en kyllä motkota.