Lempikirja

On vaikeaa nimetä lempikirjaansa, kun melkein aina pitää siitä juuri lukeilla olevasta eniten. On kuitenkin kirjoja, joihin palaa aina uudelleen. 

Yksi sellainen on Heidi Köngäksen kirjoittama Vieras mies.

Iiris on sodanjälkeisessä Suomessa kummajainen: kampurajalka, naimaton nainen, valokuvaaja ja liikkeenomistaja. Hänen elämänsä on järjestyksessä, kunnes liikkeeseen astuu kihlattunsa perässä kaupunkiin muuttanut nuori mies, Vasama, hakemaan töitä. Iiris toimii vastoin kaikkia periaatteitaan ja palkkaa Vasaman. 

Alkaa omintakeinen rakkaustarina, joka muuttaa Iiriksen maailman.

Olen ennenkin ylistänyt Köngäksen rytmikästä ja vivahteikasta kieltä, joka koukuttaa lukemaan vielä yhden sivun ja luvun, aina uudelleen ja uudelleen. 

Vieras mies on poikkeuksellinen myös rakenteeltaan. Yleensä draaman kaari kulkee kaaoksesta järjestykseen, Vieras mies menee päinvastaiseen suuntaan. Merkillepantavaa on myös Köngäksen taito luoda jännitettä henkilöiden välille - Vieras mies on ehdottomasti myös eroottinen romaani, vaikka paljasta pintaa tai suoraa toimintaa siinä ei ole nimeksikään.

Iiris ja Vasama ovat rikkinäisyydessään ehjiä ja psykologisesti uskottavia henkilöitä, joiden tunteisiin on helppo samastua. He saavat lukijan pohtimaan, kuinka  elää tyhjää on elää normien ja muiden odotusten mukaan, jos sydän sanoo muuta. 

Vieras mies tuo mieleen Benjamin Hoffin Nalle Puh ja Tao -kirjasta löytyvän viisauden:

"Minä olen minä ja sinä joku muu, ja muina ihmisinä meiltä luonnistuu se, minkä tekijäksi sovi ei kukaan muu."