Syitä ja selityksiä

Yllä muutama heikkolaatuinen Instagram-kuva selitykseksi sille, miksi joulukalenteri ei ole päivittynyt viikonloppuna. Huomenna taas jatkuu!

Porttiteoria ja muutama puu

Esitteli sitten eräskin laulaja hirsimökkiään Helsingin Sanomissa. Ei siinä mitään, komea mökkihän tuo, mutta jotenkin kyllä pani ähkäisemään juttu. Mies, joka ei puhu yksityiselämästään julkisuudessa, esittelee piilopirttinsä. Olen tainnut ymmärtää jotakin väärin.

Tästä seuraa porttiteoria: piilopirtin esittelystä on lyhyt matka Julkkis-BB:iin. Ensin kerrot vähän, sitten vähän lisää, kohta jo kaiken. Ja sitten ihmettelet, eikä kukaan haluaisi tietää vielä vähän enemmän. Ei kiitos. Minulle riittää, että musiikki puhukoon puolestaan. Ai niin, sehän ei puhu. Toissasyksyinen (tämän kirjoittajassa jonkinasteisen paskahalvauksen aiheuttanut) käärmehumppa on nyt sanoitettu vähän uudelleen. Nyt ollaan niin rakastuneita ja niin eroottisia. Hohhoijaa. Väsynyttä meininkiä. 

Asiasta toiseen. Etsiessäni kyseistä juttua Hesarin sivuilta päädyin lukemaan tätä. Ähkäisin taas. Sähköpostilla ei ihmissuhdeasioita hoideta, ei vaikeita eikä helppoja. Ei ainakaan, jos mainostaa itseään rehdiksi pohjalaiseksi. Kolmannen ähkäisyn kohdalla vika ei ollut laulajan vaan toimittajan, mutta kyllä sitä silti voisi faktat tarkistaa. Niin kuin vaikka bändin nimen, josta laulaja lähti.
 

Halusin vain kiit(t)ää

Tänä kesänä eivät ole siivet juuri maata ehtineet viistää, sen verran kovaa ja korkealla on liidetty Elonkerjuu Airlinesin kyydissä pitkin Suomenmaata. 

Kuopio, Himos, Seinäjoki, Tampere, Jyväskylä, Teuva, Hämeenkyrö ja vielä kerran Tampere... upeita keikkoja, arjen yläpuolelle kohottavia elämyksiä kaikki kahdeksan kohtaamista. On myös ollut ilo tutustua uusiin ihmisiin ja saada foorumeilta tutuille nimille ja kasvoille äänet ja olemukset. 

Kulunut vuosi on ollut ihmeellinen, monessa suhteessa. Elonkerjuu on ollut vahvasti mukana jokaisessa tunnelmassa. Vuosi sitten olin almaissa, enemmän kuin itselleni uskalsin edes myöntää. Niihin tunnelmiin Elonkerjuun musiikki, keikkailo ja energia toivat valoa ja uskoa. Sopivan napakoita potkuja persauksille, itsenäistymistä ja rohkeutta olla minä. 

Sitten kun asiat alkoivat valjeta, musiikki toi mukanaan kuplivaa iloa ja ultimaattista rentoutumista. Otetaan soittolapiosta kiinni ja annetaan mennä! Opin heittäytymistä ja hyväksyntää. Sain itseni takaisin.

Nyt, kun Kesä siivillä 2013 on taputeltu valmiiksi ja Elonkerjuu viettää ansaittua lomaa (vaikka eivät nuo taida lomailla sanan varsinaisessa merkityksessä kukaan...) ennen uuden levyn tekoa ja syksyn keikkoja, tunnelmat ovat haikeat mutta kiitollisen onnelliset. Takataskussa on niin paljon hymyä, huumoria, hulluutta ja hellyyttä, että kyllä näillä jaksaa tormata kohti pimeneviä iltoja ja sateesta harmaita aamuja. Ja jos joskus tuntuu vaikealta, ei tarvitse kuin kuunnella Sä tarttet - ja jo on suupielet taas korvissa.

Kiitos Elonkerjuu, kiitos Syntymähäjyt, kiitos keikkakaverit! Puss och kram kaikille!

Muutama (uusinta)otos kesän keikoilta

Hieno laji

Jälleen muutama keikkakuva. Olin perjantaina poikani kanssa Tammerfestissä kuuntelemassa Elonkerjuuta ja Cheekiä. Parasta laatuaikaa lapsen kanssa tuollaiset reissut, ihania irtiottoja arjesta. 

Tämä kesä - etenkin heinäkuu - on kyllä mennyt siivillä. Kiitos siitä maailman parhaalle bändille ja kaikille kivoille tyypeille, joiden kanssa olen saanut keikoilla käydä ja jutella. On ollut ilo tutustua uusiin ihmisiin!

Toivottavasti kesäkiertuetta ei ole minun osaltani vielä tyystin taputeltu kierretyksi, sillä ikävä viiltää jo nyt. Marraskuuhun on liian pitkä aika.

Elonkerjuilu on kyllä hieno laji! 

Rok rok!

En näemmä ehdi kirjoittelemaan tänne oikein mitään. Otetaa siis taas pläjäys keikkakuvia. Elonkerjuu esiintyi eilen täällä Jyväskylässä SuomiPop -festareilla.

 

Ja kuten aiemminkin, myös tällä kertaa kaikki kommentit ja vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita.