Tekstit
Laihduttaneiden esiintymisiä kansikuvien vetonauloina perustellaan tietenkin sillä, että he ovat kannustavia esimerkkejä muille naisille. Suomessa kun riittää meitä ylipainoisia
En ollenkaan yritä kiistää sitä, etteikö laihtumisella olisi ihmisen terveyteen positiivinen vaikutus.
Silti minusta nämä "laihduin ja löysin todellisen minäni / elämäni alkoi" -tyyppiset hehkutukset ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä lehdet muuten olevinaan edustavat ja sanomanaan välittävät. Minun käsittääkseni naistenlehtien julkilausuttu missio liittyy jotenkin itsensä hyväksymiseen, rohkeuteen kulkea omaa polkuaan ja olla sellainen kuin on, oma itsensä. Mutta ilmeisesti vasta sitten, kun on karistanut ylimääräiset kilot uumalta. Sitku.
Yksi selaamani lehti sentään yritti: siinä Janina Fry kertoi, kuinka on lopettanut itsensä rääkkäämisen ja saavuttanut hyvän olon sitä kautta. Olemlla itselleen armollinen. Logiikka on kuta kuinkin sama, kuin Tommy Helstenin Saat sen mistä luovut -ajattelussa. Kun lakkaa tavoittelemasta hyvää oloa hampaat irvessä, löytääkin - hyvän olon.
Tämä näkökulma asioihin miellyttää minua paljon enemmän kuin naistenlehtien piilo-opetussuunnitelma. Siis että olet ihana nainen, kunhan ensin laihdut tietynkokoiseksi, kokkaat perheelle lammasta pääsiäiseksi, pukeudut raitakuoseihin, koska se on nyt muotia.
Totta kai sitä on mukavampaa lukea toisten onnistumisista ja hyvästä olosta. Parhaimmillaan niistä voi saada inspiraatiota ja tsemppiä omaan elämään. Mutta vielä paljon mukavampaa olisi lukea sellaisista arjen sankareista, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä sellaisenaan. Ilman reunaehtoja. Naisista, jotka eivät ole täydellisiä - ja siksi juuri ovat nimenomaan täydellisiä, kokonaisia omia itsejään, rikkinäisenäkin.
Ihmisellä pitää olla tavoitteita, mutta jatkuva sitku-elämä on rasittavaa. Moni elää sellaista. Sitku olen laihempi, rikkaampi, menestyneempi. Ei! Elämästä pitää nauttia juuri nyt. Sen saa, minkä pakonomaisesta tavoittelusta luopuu.
Tämä oli hyvä ja ajatuksia herättävä http://nyt.fi/20130322-viidessae-vuodessa-58-kiloa-lisaeae-todella-lihava-vihaa-sovituskopin-peiliae/?ref=hs-teemanosto
VastaaPoistaOsuva sitaatti "sitkuttelusta": Ehkä sitten, kun sormus taas mahtuu sormeen. Mutta sitä täytyy vielä odottaa. Kuten monta muutakin asiaa.
”Kun olen tavoitepainossani, alan käydä kuntosalilla. Nyt en kehtaa, koska mielikuvissani kaikki salilla käyvät ihmiset ovat hoikkia.”
Hannele Harjunen huomasi väitöskirjaa tehdessään, että lihavuus on välitila, josta pitää pyrkiä pois. Lihavaan ruumiiseen ei haluta asettua.
”Ollaan odotuspysäkillä, odotetaan, että kohta elämä alkaa, kun oikeanlainen ruumis on hankittu.”
Oikeanlaisesta vartalosta tulee suora tie myös oikeanlaiseen persoonallisuuteen.
”Ajatellaan, että ihminen muuttuu laihtuessaan erilaiseksi. Vaikka ne persoonallisuuden piirteet, kuten laiskuus ja ahneus, joita lihaviin stereotyyppisesti yhdistetään, ovat aika pysyviä ominaisuuksia. Tämä osoittaa, että negatiiviset määreet yhdistetään nimenomaan ruumiin kokoon.
--
Itse laihdutin 15 kiloa ja nyt normaalipainossa. Olen ehkä vähän pettynyt, kun ei elämä kovin kummemmaksi muuttunutkaan :D
Ja sitä paitsi, kukaan noista hirveästi laihduttaneista julkkiksista ei muka ole käynyt lihavuusleikkauksessa :D . On mukava paistatella, että minä itse tämän muutoksen tein, mutta oikea totuus voi olla hieman erilainen. No, kukapa ei julkisuuteen puhuisi hieman siloiteltua totuutta, jos siellä (julkisuudessa) olisi...
VastaaPoistaKyllä se vaan valitettavasti niin on, että lihavat ihmiset mielletään usein laiskoiksi ja saamattomiksi. Eihän heillä näytä olevan itsekuria olla lappamatta niitä leivoksia suuhun. Työnantajana palkkaisin kahdesta samantasoisesta työnhakijasta sen hoikemman.
VastaaPoistaMinusta tuo anon mainitsema työnantajan valinta on ihan oikeutettu. Suurimmassa osassa tapauksia ( ei silti aina!) hoikempi hakija on terveempi ja aktiivisempi. Kyllä paino vaikuttaa niin selkeästi jaksamiseen.
VastaaPoistaLihavien laiskuus ja saamattomuus on samanlainen myytti kuin laihojen aktiivisuus ja ahkeruus. Ei todellakaan voi yleistää. Juuri tässä onkin se pointti, miksi toivoisin, että mediassa nostettaisiin esiin kaikenikäisiä ja -kokoisia ihmisiä (eikä yhtään ketään vain ulkonäön takia, olipa se millainen tahansa), jotta ihmiskuva syvenisi ja monipuolistuisi.
VastaaPoista