torstai 30. elokuuta 2012

Markkina-arvoa mittaamassa

Männä viikolla on kohistu myös siitä, kun eräskin jyväskyläläinen maisterismies, Henry Laasanen, loihe lausumaan, että tatuoinnit laskevat naisen markkina-arvoa. Mielipidettään maisteri argumentoi vetoamalla tutkimukseen, jonka mukaan osa miehistä ajattelee tatuointien olevan naisella turn off, (seksuaalista) kiinnostusta vähentävä tekijä.

Kannanottoa ei toki pidä ottaa liian vakavasti. Tuohtumattakin sopii olla, sillä teksti on taatusti kirjoitettu provosoimismielessä, tekemisen puutteessa. Jokainen ajatteleva ihminen tietää varmasti, että ihmiset eivät ole markkinatavaraa ja jokaisella on oikeus omaan ruumiiseensa. Tatuoinneista saa sukupuolesta riippumatta vapaasti pitää tai olla pitämättä. Voin hyvin kuvitella, että ne ovat joidenkin mielestä turn off. Mutta mitä sitten? Aika harva nainen varmastikaan jaksaa korvaansa lotkauttaa tällaisille aivopieruille. On aivan sama, onko sitä jonkun mielestä hotti (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan) vai ei. On myös selvää, että kaikkia ei voi miellyttää. Minäkään en yhtään tykkää junteista, sovinistisista rasistimiehistä, jotka kuvittelevat olevansa luomakunnan kruunuja ja sellaisina saavansa päästää suustaan mitä tahansa.

Jollakin tavalla maisteri Laasasen kirjoitus kuitenkin jäi mielen pohjia kutittelemaan. 

Kuinka epävarma (omasta markkina-arvostaan) täytyykään olla ihmisen, joka yrittää näin nololla tavalla teilata toisia ja ylentää itseään? Laasasen mielestä tatuoidut naiset ovat helppoja, vaikka tekstistä huokuu kilometrin päähän se, ettei Laasanen taida koskaan olla uskaltanut edes yrittää yhtään tatuoitua naista, oman elämänsä subjektia. Siitähän tatuoinneissa on kyse: ihmisen halusta koristella itseään ja kyvystä päättää omasta ruumiistaan. Nimenomaan naisten tatuoinnit ovat useimmiten tarkkaan harkittuja ja merkityksellisiä kuvia ja niiden ottaminen tietoinen päätös. Paitsi kuvalla, myös teolla on oma symboliarvonsa. Ne molemmat ovat osoituksia naisen itsenäisyydestä. 

Sellainen voi toki olla miehestä pelottavaa, jos oma ego on riippuvainen siitä, että saa määrätä ja arvottaa toisia. On tainnut olla maisterinkin tyytyminen niihin maan hiljaisiin, jotka eivät ole vielä uskaltaneet ottaa oman elämänsä ohjaksia itselleen, vaan nöyränä palvelevat elämänsä miehiä, niitä, jotka kuvittelevat, että oma mielipide on jumalallinen totuus. 

Laasasen mukaan naiset eivät opi "totuutta" tatuoinneista siksi, että miehet ovat niin "römpsän" perään, että sietävät rumat tatuoinnitkin, kunhan vain saavat seksiä. Melkoista miesten aliarviointia. Vai onko? Ovatko miehet todella niin helppoja, että kuka tahansa reiällinen olio kelpaa kumppaniksi? Ja jos kerran tatuoinneilla ei lopulta olekaan mitään vaikutusta suhdetoimintaan, miksi niistä ja niiden kantajista pitää kirjoittaa näin vähättelevästi?

Veikkaan, että Laasanen ei usko, jos sanon, että omaa tatuointiani ottaessani pieneen mieleenikään ei juolahtanut ajatella, mitä mieltä muut asiasta ovat. En ymmärtänyt ajatella markkina-arvoani, koska sillä ei ole minulle mitään merkitystä, mitä joku epämääräinen "miesten" joukko minusta ajattelee. Uskon siihen, että miehetkin ovat yksilöitä. Ihmisiä. Niin kuin vanha sanontakin kuuluu, yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Hyvä niin, kaikissa suhteissa. Muuten voisi Laasasellakin olla aika yksinäistä "markkinoilla".

12 kommenttia:

  1. >Jokainen ajatteleva ihminen tietää että ihmiset eivät ole markkinatavaraa.
    Tällä perusteellako kannatat miesten ja naisten palkkojen eron poistamista?

    VastaaPoista
  2. Sama palkka samasta työstä, tietenkin, mutta en ymmärrä mitä se tähän liittyy.

    VastaaPoista
  3. "Sellainen voi toki olla miehestä pelottavaa, jos oma ego on riippuvainen siitä, että saa määrätä ja arvottaa toisia."

    Luulen, että kyse on enneminkin siitä että naiset eivät kestä sitä että joku on eri mieltä heidän kanssaan tai arvostelee heidän toimintaa. Onhan Laasanen kirjoittanut miestenkin menestystä naisten silmissä laskevista asioista mutta eivät ne ole saaneet ihmisiä samalla lailla raivoihinsa.

    "Uskon siihen, että miehetkin ovat yksilöitä. Ihmisiä. Niin kuin vanha sanontakin kuuluu, yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä."

    Tämä juuri saakin aikaan markkina-arvon. Ihmisten ominaisuudet ja halut eivät ole tasaisesti jakautuneet ja tilastotki sen kertovat.

    VastaaPoista
  4. ja: "nöyränä palvelevat elämänsä miehiä" Onko syntyperäisissä suomalaisissakin tällaisia??? Montako sinä tunnet? Minä en yhtään. Tai jos joku palveleekin "nöyränä" toista, se on sitten molemminpuolista, jolloin voidaan jo puhua onnellisesta parisuhteesta, jos kohta "nöyrä" ei ole kaikista osuvin sana ilmaisemaan asiaa. Kateutta ilmassa?

    VastaaPoista
  5. No niin, et sitten halunnut julkaista kommenttiani, jossa kysyin, millä tavalla tatuoinnin ottaminen on osoitus itsenäisyydestä? Olisin kovasti kiinnostunut tietämään. Ja jatkokysymys: itsenäisyydestä mihin/keneen nähden? Kävikö niin, että äiti tai isä kielsi sinua ottamasta tatuointia ja kun kumminkin menit sen ottamaan, olet nyt niin itsenäinen mielestäsi? :DDD

    VastaaPoista
  6. Itse asiassa pitkään aikaan ei ole tullut sellaisia (=persoonaanmenevää haukkumista tai yksityiselämään kajoamista) kommentteja, joita olisi tarvinnut sensuroida. Eli arvon Anonyymi on varmastikin itse soheltanut kommentin lähettämisessä - tai sitten tekniikka on pettänyt.

    Mitä tulee omaan tatuointiini - isäni tosiaan kuoli, kun olin pikkulapsi, joten hän ei ole ollut vaikuttamassa asiaan millään tavalla. Eikä kyllä äitinikään puuttunut aikeeseeni mitenkään; meillä päin vanhemmilla ei ole tapana kontrolloida aikuisten lastensa elämää. Ikävää, jos teillä on.

    VastaaPoista
  7. Jos nyt kuitenkin yritetään pysyä alkuperäisessä asiassa, vaikka tilanne kävikin sinulle tukalaksi: vastaus kysymykseeni puuttuu vieläkin. Millä tavalla tatuointi on osoitus itsenäisyydestä ja itsenäisyydestä mihin nähden? Ja millähän tavalla edellinen kysymys oli "yksityiselämään kajoamista" :DD

    VastaaPoista
  8. Ratakiskoa: kysymys ei ole yksityiselämääni kajoamista, siksi kommenttisi julkaisinkin. Yksinkertaisesti unohdin vastata varsinaiseen kysymykseen, kun oli tuota muuta huttua sen verran paljon mukana.

    Ja tosiaan, unohdin vastata: Minun mielestäni kuva ihossa (täällä länsimaissa, tiedän kyllä, että tämä ei päde kaikkiin kulttuureihin)on merkki naisen itsemääräämisoikeudesta omaan ruumiiseensa nimenomaan siksi, että tatuoinnilla on Laasasenkin mainitsema historiansa "pahojen poikien" ja prostituoitujen ns. tavaramerkkinä. On vaatinut rohkeutta murtaa tätä muuria.

    Toisekseen naisilla on pitkä historia alistettuna sukupuolena. Näinkin järkyttävän paheelliseen tekoon kuin tatuoinnin ottoon ei taatusti olisi tullut isän, veljen tai aiviomiehen lupaa, kun sellaista ei annettu esim. opiskeluun tai muihin silloisessa yhteiskunnassa hyväksyttävämpiinkään asioihin.

    On siis vaadittu itsenäisyyttä, jotta nainen on voinut päättää vain ja ainoastaan itseään ja omaa ruumistaan koskevasta asiasta, tatuoinnista.

    VastaaPoista
  9. Oli miten oli, minun mielestäni tatuoinnit ovat rumia, turhia ja kalliita tehdä ja naisellinen nainen ei moisella töhrimisellä kaunista ihoaan mene pilaamaan. Sinun kannattaisi myös hiukan opetella ottamaan vastaaan muitakin mielipiteitä ja edes täsmentäviä kysymyksiä, eikä leimata lukijoitasi heti idiooteiksi "ratakiskoillasi". Vai oletko aina niin täysin varma omasta fiksuudestasi, että katsot olevan tuollaiseen varaa?

    VastaaPoista
  10. Ihan vapaasti vaan ole sitä mieltä kuin haluat :DD.

    VastaaPoista
  11. No todellakin. Käytän kauneudenhoitoon budjetoimani varat paljon viisaammin. Ikinä ei tulis mieleenkään laittaa rahaa tällaisiin merimiehiin ja huonoihin naisiin miellettäviin ihon töhrimisiin. Suunnilleen samaa sarjaa ovat mm. lävistykset kasvojen alueella. Korvikset ovat totta kai asia erikseen, varsinkin kun käytetään jalometallikoruja eikä mitään itse kyhättyjä puuhäkkyröitä.

    VastaaPoista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!