Julialla ja Samilla on aviokriisi. Sattuman kautta kriisiinsä ammattiapua hakeva Sami tutustuu Maaritiin, sukupuolensa miehestä naiseksi korjanneeseen entiseen koulukuraattoriin. Syntyy erikoislaatuinen suhde, joka muuttaa molempien elämää.
Vaikka transsukupuolisuus on yksi elokuvan keskeisistä teemoista, on hienoa, ettei elokuva sorru ohjelmalliseen julistamiseen. Kaikki monisäikeiset juonikuviot puhuvat omalla tavallaan samasta asiasta: ihmisen tarpeesta tulla rakastetuksi itsenään.
Leea Klemolan Maarit on uskottava. Maaritin kipu ja epävarmuus tulevat katsojan iholle, samoin se pirskahteleva ilo, joka tekee Maaritista kokonaisen ihmisen, ei pelkästään transsukupuolista. Peter Franzén puolestaan tuntuu löytäneen näyttelemiseensä uuden vaihteen Puhdistuksen Hansin roolin myötä - Sami on kaikessa vähäeleisyydessään rohkean hauras ja epävarma. Sellainen ei kuulu perinteiseen suomalaiseen mieskuvaan. Mutta Sami - niin kuin muutkin näytelmän henkilöt ovat ennen muuta ihmisiä, eivät sukupuolensa edustajia.
Tämä onkin elokuvan tärkein sanoma. Sukupuoli on minuuden kannalta toissijainen asia. Maailma olisi paljon ongelmattomampi paikka, jos ihmiset voisivat nähdä toisensa ihmisinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!