Tekstit
Eilen julkaistiin Helsingin Sanomissa artikkeli reilu parikymppisestä Mirasta. Mira on yksinhuoltajaäiti, joka elää sosiaaliavustusten varassa. Hänellä ei ole koulutusta, ammattia eikä työpaikkaa. Miran mielestä se on ihan okei. Hän pitää kansalaisoikeutenaan saada yhteiskunnalta rahaa, jos ei muuten voi elättää itseään.
Niinhän se onkin. Sosiaaliturva on hieno asia - minimitoimeentulon - olkoonkin, että sitä ei ehkä kaikissa tapauksissa voi sanoa toimeentuloksi vaan hengissäselviämiseksi - turvaaminen jokaiselle kansalaiselle on eräs hyvnvointiyhteiskunnan hienoimmista saavutuksista. Kenenkään ei tarvitse kuolla nälkään eikä elää kadulla.
Ongelma on siinä, että Miran mielestä ihmisen ei tarvitse edes yrittää tulla toimeen omillaan, ellei se satu huvittamaan. Miran henkilöhistoriasta löytyy paitsi päihteidenkäyttöä, viljalti keskeytyneitä koulutuksia. Kun mikään ei kiinnosta.
Jotenkin tuntuu, että näiden haluttomien yksilöiden määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut valtavasti. Jos mä en haluu tehdä mitään, onko mun pakko, kyselee Mira monien kaltaistensa lailla. Hän elättelee toiveita musiikkiurasta. Odottaa kotona, että joku supermoguli astelisi ovesta sisään ja tarjoaisi levytyssopimusta ja tuhatta keikkaa ensialkuun.
Meidät 70- ja 80-lukujen lapset on vielä opetettu siihen, että unelmiensa eteen kuuluu tehdä töitä eikä kaikkea saa kerralla. Kaikkihetimulletännenyt sen sijaan on 90-luvun lasten motto. Ei tietenkään kaikkien, suurin osa on kasvamassa vastuullisiksi aikuisiksi, mutta väittäisin silti, että yhä useampien motto se on. Ne, joiden perheitä lama ei kurittanut kovalla kädellä tottuivat saamaan pienestä pitäen enemmän kuin oli tarpeen. Ne, joita se kuritti, tottuivat siihen, että sossu maksaa. Useimmat tuntuvat ajattelevan, että elämä on viihdepaketti, jossa kuuluu aina olla kivaa. Jos ei ole, tehdään valitus kuluttaja-asiamiehelle sen sijaan, että tartuttaisiin itse toimeen.
Ei, en ole sitä mieltä, että ihminen on vain ja ainoastaan oman onnensa seppä. Mirallakin on ollut kieltämättä isoja haasteita matkallaan. Hänelle on myös tarjottu apua. On surullista, ettei ilmiselvästi lahjakas ja pystyvä nuori nainen ole tarttunut mahdollisuuksiin vaan on jäänyt nauttimaan oikeuksistaan. Unohtanut velvollisuudet.
Artikkeli herätti minussa hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta ymmärrän Miraa. Hän tuntuu enemmänkin itseään etsivältä nuorelta kuin varsinaisesti syrjäytyneeltä. Toisaalta, jos ihmistä ei kiinnosta - nimenomaan kiinnosta - tehdä mitään omien asioidensa eteen, miten kauan yhteiskuntaa pitää kiinnostaa? Mikä on yksilön vastuu? On suorastaan pelottavaa huomata ymmärtävänsä presidentti Niinistön uuden vuoden puheessaan esiin nostamaa oleskeluyhteiskunta-problematiikkaa. Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa tahallisiin vapaamatkustajiin. Erilaiset tukitoimet ovat ilman muuta hyvä asia, mutta jos ei kiinnosta, eikö silloin puhuta silkasta resurssien tuhlaamisesta?
Tokikin juuri näin :).
VastaaPoistaMotivaatio, tai kiinnostaminen jos niin haluaa, on aika kiinteästi liitoksissa myös mielenterveydellisiin ongelmiin.
VastaaPoista(Vaikka tiedän, että mielenterveysongelman mainitseminen on aina typerää, sillä ihmiset edelleen miettivät niitä vain ennakkoluulojen kautta, vaikka todellisuudessa mielenterveydellisiä ongelmia on niin laaja skaala, ja niillä on valtavan huono maine.)
Niin, siis tarkoitan sitä että tunnistan kyllä sen ajatuksen, ettei motivaatiota tai halua löydy. Yhtenä syynä voi olla uupuminen, se ettei oikeasti ole voimia tehdä jotain vastentahtoisesti. Ja toisaalta, osan on vaikeampi löytää paikkaansa yhteiskunnassa, joka perustuu hyvin pitkälle suorittamiseen ja työuriin.
Yleisesti ottaen lisääntyvä puhe oleskeluyhteiskunnasta ja sivuun jäävien syyllistäminen kylmää minua. Se on kuitenkin lähes aina osoituksena siitä, kuinka asenteet kovenevat heti kun taloudelinen tilanne huononee. Edelleen uskon siihen, että niiden jotka tahalisesti ja tietoisesti käyttävät sosiaaliturvaa väärin, osuus on pieni. Eikä sormen heristely koskaan kohdistu heihin, jos ihmisella on pokkaa huijata systeemiä, hän ei todellakaan syyllisty jonkun toisen heristelyistä. Sen sijaan se kritiikki valuu siihen suuntaan, jossa se aiheuttaa eniten haittaa, niille jotka tuntevat jo olevansa arvottomia ja loukussa.
Yleisesti ottaen olen samaa mieltä kanssasi. Aloitekyvyttömyyden puutehan voi kertoa esimerkiksi masennuksesta. Ja silloin pitää tietysti hoitaa syytä.
PoistaMutta jotenkin tapaus Mira sai minut pohtimaan sitä, miten pitkälle yhteiskuntaa voi vastuuttaa syrjäytymisestä, ja mikä on yksilön vastuu. Tämä on niitä asioita, joihin ei ole helppoja tai yksiselitteisiä vastauksia, mutta mielestäni näistä täytyy voida keskustella yleisellä tasolla ilman, että mikään osapuoli syyllistyy.
Oon kans syntyny 90-luvulla ja oon nyt ollut kohta vuoden työttömänä tai sitten osa-aikaisissa työsuhteissa. Takana on kaks ammattia joista toinen ammattikorkeakoulusta. Tällä hetkellä elän pääasiallisesti Kelan rahoilla, koska ei ole muuta vaihtoehtoa. Teen niin paljon töitä kun pystyn kuukaudessa, mutta samantien kela vie minulta tuhottoman paljon aikaa ja rahaa pois, jos teen töitä. Saan tällä hetkellä tienata 250€/kk tai joudun samantien uutee paperisotaan ja luultavasti myös takaisinperintään. Just ilmotettiin, että pelkästään kait jyväskylässä vai keski-suomessa on 20 000 työtöntä. Minkäs sille voi. Osa on tietenkin niitä keitä ei kiinnosta, mutta on myös niin, että työkkärissä kuulee kahta lausetta " meillä on niin paljon asiakkaita, ettei me ehditä tarjoamaan työtä" ja toinen " ei sinulle ole mitään sopivaa". Itse en ainakaan haluaisi olla kotona ja kirjoittamiini työhakemuksiin kukaan ei laita edes vastausta " kiitos mielenkiinnosta". Turhauttavaa on se. Kohta mielummin makaankin täällä kotona enkä viitsi enää edes yrittää, koska se ei tuota tulosta kuitenkaan.
VastaaPoistaTyöttömänähän olen (ollut) itsekin, eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Pointti onkin tuossa "mua ei kiinnosta" -asenteessa. Sulla on kaksi ammattia, mulla yksi korkeakoulututkinto. Se, että nekään eivät takaa työllistymistä, on toden totta (yhteiskunnan) ongelma. Mutta se, mikä erottaa meidät molemmat tapaus Mirasta, on se, että meitä molempia kiinnostaa. Ihminen ei voi vaikuttaa kaikkeen, mitä elämässä tapahtuu, mutta niinhin asioihin, joihin voi vaikuttaa, pitäisi tarttua.
PoistaMinua aina ärsyttää, kun ihmiset valittaa Kelan vievän työttömyyspäivärahoja pois, jos tekee osa-aikatyötä ja että silloin joutuu hirveään paperisotaan. Itsekin olen noita lappusia täytellyt ja odotellut palkkakuitteja jos jostakin paikasta jne. En silti koe, että minun pitäisi saada olla töissä ja samalla saada täyttä työttömyyspäivärahaa. Silloinhan kaikki voisivat vaatia/saada sekä työttömyysrahaa että palkkaa. Eihän siinä olisi järkeä. Minusta on ihan luonnollista, että jos saan niitä palkkoja, niin ne alentavat sosiaalietuuksia. Lisäksi lapusten täyttely on pieni vaiva, kun sillä saa kuitenkin itselleen rahaa, jolla elää kituuttaa taas kuukausi eteenpäin. Jos ei jaksa paperiasioita hoidella, niin jättää sitten vain hakematta ne etuudet. Ei kai mistään voi rahaa saada sen mukaan, että itse vain ilmoittaisi vaikka netin kautta, että saan ensi kuussa 300 e ja laittakaa rahat tilille.
VastaaPoistaT: työtön, joka tekee sijaisuuksia
Minä tein samaa 90-luvun alussa vastavalmistuneena maisterina. Tuntitöitä, rippusia sieltä ja täältä, ja soviteltua peruspäivärahaa. Jokainen satanen (markkoja) pudotti päivärahaa. Se otti päähän ja turhautti, ja perustelin tilanteen itselleni vain sillä, että nekin tuntityöt näyttävät hyvältä CV:ssä. Näyttävät vieläkin. Mutta tuon elämäntilanteen kokeneena kannatan edelleen ajatusta perustulosta erilaisten sosiaalietuussirujen sijaan, ks. http://perustulo.org/
PoistaJa minä nimenomaan ajattelen, että ihmisen pääsääntöinen velvollisuus on pyrkiä tulemaan toimeen omillaan. On olemassa ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä syitä, joiden vuoksi se ei aina eikä joiltain ihmisiltä ehkä edes koskaan onnistu, mutta "huvittaminen" ei mielestäni kuulu niihin.
Itseäni mietityttää se, että Miran kaltaisia ihmisiä on ollut aiemminkin mutta nykyaikana he saavat nopeammin sen syrjäytyneen leiman. 80-luvulla kaikki halukkaat yksinkertaisesti pääsivät töihin ja olisi ollut selvää, että Mirankin kaltainen olisi vain saanut jonkun vakityöpaikan ja olisi elänyt suht tavallista elämää. Eli ajattelen, että ihmiset eivät sinällään ole muuttuneet (aiemminkin on ollut ihmisiä, joilla nuoruudessa kaikki on mennyt hyrskyn myrskyn) mutta nykyään putoaa kelkasta pois ja leimautuu aikaisemmin. Juuri tuo leimaaminen ärsyttää, on vähän outoa, jos 18-20v. on jo "syrjäytynyt", sen ikäisen pitäisi mielestäni vielä olla melko vapaa tutkimaan eri vaihtoehtoja elämässä. 23v.:lläkään ei pitäisi mielestäni olla vielä loppuelämä selvillä.
VastaaPoistaJuu, ymmärrän pointtisi, mutta minusta Mira vaikuttaa siltä, hän ei edes halua (syystä tai toisesta) olla mukana kelkassa. Nimenomaan nykypäivän trendi on se, että ajatellaan, että jos joku ei kiinnosta 100-prosenttisesti, sitä ei tarvitse tehdä ollenkaan. Aika harva parikymppinen tietää tarkalleen, mitä elämältään haluaa, mutta onko se syy olla tekemättä mitään?
PoistaKyllä mäkin ymmärrän sen, että tulee vähän silmille se ei kiinnosta -asenne. Mutta siis musta sekin liittyy siihen, että ei aiemminkaan vastaavia Mira-tyyppisiä ihmisiä ole kiinnostanut sen enempää, nyt he vain sanovat sen ääneen. Ja myös työt ja opiskelut ovat vaativampia, niissä vaaditaan sitä kiinnostuksen osoittamista. En osaa kuvitella vaikka itseäni 20 veenä kertomassa, mikä minua kiinnostaa, koska en tiennyt.
PoistaJoo, en siis sano, etten ymmärrä sitä, että tällä asialla on monia puolia. Itselleni tulee siis tosiaan mieleen ihmisiä, jotka on nuorena menneet johonkin duunariammattiin vastaavassa tilanteessa ja jääneet sille tielleen (tyyliin olleet raksalla 30 vuotta). Monet tuollaiset kuviot on nuorilta suljettu ja tilalla se, että pitäisi löytyä perustelut ja motivaatio sille, että tietää, mitä tekee elämässä. Mikään oivaltava tämä näkemykseni Miroista ei siinä mielessä ole, että en tiedä, kuinka Mirojen kanssa tulisi toimia.:)
Mulla alkaa pää kiehuu aina kun noita siipeilijöitä ilmaantuu. Mikä helvetti siinä on, että jotku aikuset opettaa lapsesa tollee, et kyl ilman työntekoo voi olla. Kuka sit maksais jos kaikki olis tollee siipiveikkoina.
VastaaPoistahttp://minimalistisuus.blogspot.com/2010/12/elamantapatyottomyys.html
VastaaPoista