Oman elämänsä supermalli

Viime viikolla naistenpäivän alla Iltalehdessä julkaistiin artikkeli, johon oli listattu erilaisten tutkimusten pohjalta piirteitä, joiden kantaja vastaa nykyajan kauneusihannetta. 

Vaatimusten lista on pitkä: Ihannenaisen kasvot ovat symmetriset ja niissä on vahva keskikolmio, mikä tarkoittaa suuria silmiä ja kohtuullisen paksuja huulia sopivalla etäisyydellä toisistaan. Silmien pitää olla kirkkaat ja hampaiden valkoiset. Hiusten tulee olla pitkät, tuuheat ja luonnollisen näköiset, rintojen pystyt ja keskikokoiset. Ihannenaisen vyötärö on kapea ja lantio leveä, vatsa on tietysti litteä. Pakarat sen sijaan saavat olla pyöreät. Säärien tulee olla tietysti mahdollisimman pitkät, niin ja naisen tulee olla hoikka,lihaksikas ja jäntevä, muttei liian. Tikkulaiha on tutkimusten mukaan yhtä epäseksikäs kuin lihavakin.

Kuulostaako tutulta, kun katsot peiliin? Tunnistatko itsesi?

Ei se mitään. Ehkä promille naisista, jos sitäkään, täyttää kaikki ihannenaisen piirteet. Aika monella on joku tai joitakin piirteistä, mutta ei kaikkia. Sitten on meitä, joihin ei osu oikein mikään kuvatuista piirteistä. Tai no, ehkä hyvällä mielikuvituksella varustettu voi sanoa jonkun piirteen toteutuvan etäisesti, jos oikein tulkitsee.

Miten tällaiset listaukset sitten pitäisi ottaa? Pillahdanko itkuun vai nousenko äänekkääseen vastarintaan?

Tähän ikään mennessä sitä on oppinut suhteellisuudentajua. Voi rauhassa todeta, että jahas, vai sellainen on ihanne nyt. Joskus se oli jotakin muuta. Esimerkiksi silloin, kun ruoasta oli pulaa, ihailtiin runsasta naisvartaloa. Lihavuus oli merkki vauraudesta. Nyt ihaillaan esimerkiksi rusketusta, mutta joskus aiemmin oli hienoa olla mahdollisimman kalpea, sillä vain hienostolla oli aikaa ja mahdollisuuksia istuskella sisällä ja varjella itseään auringolta. Ihminen on sellainen, että ihailee aina sitä, mitä ei voi saavuttaa. Tässä maailmanajassa se on täydellisyys.

Nykyinen naisihanne kuulostaa lähinnä Barbie-nukelta. Järkevä aikuinen ymmärtää, että ihanne on utopia, jonka vain aniharva voi saavuttaa. Listauksen ongelma ei suinkaan ole itse listassa vaan siinä, että nuoret naiset eivät ehkä osaa suhtautua siihen oikein. He ehkä kokevat kohtuuttomia paineita perisuomalaisen haikakoista silmistään, ohuesta, maantienvärisestä hiuskuontalosta ja vartalosta mallia töpsä. Nuorena itseään voi olla vaikeaa hyväksyä muutenkaan, saati sitten jos - ja kun - ei täytä ihannenaisen kriteerejä Seurauksena voi olla tarpeettomia laihdutuskuureja ja vielä tarpeettomampia kauneusleikkauksia sekä valtavasti pahaa mieltä aivan turhaan. 

Seppälä ainakin tässä taannoin mainosti vaatteitaan Oman elämänsä supermalli -kampanjalla. Ajatus oli loistava, valitettavasti toteutus ei niinkään. Olisi ollut hauskaa, jos malleiksi olisi oikeasti etsitty saralafountainien sijaan tavallisia naisia puutteineen kaikkineen. Olisi nimittäin erittäinkin suotavaa, että kaikenikäiset naiset oppisivat hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat ja antaisivat piutpaut moisille listauksille. Ei haittaa, vaikka yksikään ihannenaisen kriteeri ei liippaisi läheltäkään. Jokainen voi silti olla oman elämänsä supermalli.