Topit ja flopit

Itsenäisyyspäivä on taas juhlittu. Presidentin Tampere-talossa järjestämäjuhlavastaanotto konsertteineen kaikkineen oli ilmeisen onnistunut ratkaisu, mitä nyt idiootit Kiakkovieraat tekivät kaikkensa pilatakseen tunnelman ja tehdäkseen hallaa asialleen, jos riehumisen takana nyt sellaista ylipäätään oli. 

Mutta sitten pääasiaan, eli juhlavieraiden vaatetukseen. Kaikkien alojen erikoisasiantuntijana olen kerännyt Me Naisten kuva-arkistosta sekä suosikki- että inhokkilistat.

Ensin suosikit:

Vaikka en muuten Duudsoneista perustakaan, niin kyllä pyörähti sukat Silmäilijän jaloissa, kun tämä nelikko asteli punaisella matolla. Duudsonit päihittivät mennen tullen Lauri Tilkasen, Tomi Bjärckin ja muut komistukset. Asut olivat juhlavat mutta persoonalliset, ja pohjalaisuus-teema nyt vain sattuneesta syystä puree minuun aina. Ei tästä voi muuta sanoa kuin jotta ristus ku on komiaa!

Sitten kaunottariin.

 Illan kuningatar oli minusta ehdottomasti Jenni Haukio.

Usein Haukiosta tulee jollakin tapaa teennäinen vaikutelma, mutta olipa hänen persoonastaan mitä mieltä tahansa, Jennin asu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tyrmäävän tyylikäs ja juhlava olematta tätimäinen. Pukeutumisen täytyy olla hänen asemassaan haastavaa huomioonottaen hänen ja hänen puolisonsa iät, mutta tällä kertaa Jenni onnistui näyttämään sekä nuorekkaalta että arvokkaalta yhtä aikaa.
 
Toinen suosikkini oli Elina Kiikko, jonka persoonasta en myöskään erityisemmin välitä. Kiikon asu oli kuitenkin malliesimerkki siitä, että pukeutuminen voi olla seksikästä ilman vesirajahametta tai tissien lyömistä tiskiin. Kiikon asu oli sekä trendikäs että rock, mutta silti sopi tilaisuuteen mainiosti.

Myös Leena Harkimon asu oli onnistunut. Haalari oli leikkisä mutta ehdottoman juhlava. Harkimo on kyllä ehdottomasti yksi Suomen tyylikkäimmistä naisista, hänen juhlatyylinsä on näyttävä mutta simppeli.

Paljon muitakin tyylikkäitä asuja juhlassa nähtiin, mainittakoon heistä esimerkiksi Minka Björck, Jaana Pelkonen ja Katri Helena.

Mutta sitten. Ne flopit.

Ensinnäkin. Minna Parikka. Miten voi kenkäsuuunnittelija valita noin jumalattoman rumat kengät valtakunnan tärkeimpiin juhliin? Poikani oli sitä mieltä, että Parikka oli lainannut Kissin Paul Stanleyn kenkiä. That's exactly my point. Uaah.

 Toinen kammotus oli ehdottomasti Eija-Riitta Korhola. Toki Korholan on syytäkin olla ylpeä siitä, että kymmenen vuoden takainen puku mahtuu yhä vaivatta päälle. Vaan yhtä Korhola ei ollut huomannut: rintoihin maan vetovoima on vaikuttanut. Ei hyvä, ei todellakaan.
 

Sokerina pohjalla kaikkein kauhein: Satu Taiveaho. Tätä ei varmaankaan tarvitse perustella, mutta sanon silti, etten osaa päättää, oliko puvussa liikaa vai liian vähän kaikkea. Tyyliä ja arvokkuutta siitä ei löytynyt hakemallakaan.

 

Mitäs mieltä te lukijat olette valinnoistani? 

Entä ketkä pääsivät teidän suosikki- ja inhokkilistoillenne?