Tekstit
Esimerkiksi kurjuuteen, toisten kurjuuteen.
Näin alkoi dialogi draamaesityksessä, jota esitimme yläkoulu- tai lukiovuosina pääsiäisen aikaan. En tuolloin vielä ymmärtänyt, kuinka totta nuo virkkeet ovatkaan.
Toisten kurjuudelta on niin helppoa ummistaa silmänsä. Elää harhassa, että jos ei reagoi, ongelmaa ei ole. Anna-Stina Nykänen kirjoitti aiheesta oivaltavasti taannoisessa Helsingin Sanomien kolumnissaan.
Länsimainen ihminen on tottunut vaientamaan omaatuntoaan ja selittämään eettisesti kestämätöntä toimintaansa mitä noloimmilla selityksillä. Lentokoneet eivät saastuta, jos maksan ympäristömaksun; on niin kiire, ettei ehdi ajattelemaan vanhusten oloja hoitokodeissa. On kai se parempi, että aasialaislapsi kuolee (pakko)työssä farkkutehtaassa kuin prostituoituna katuojassa. Sodatkin loppuvat, jos emme ota tänne pakolaisia. Ja kaikkein arkisimpana: alan sinä päivänä lajitella jätteeni, kun kaikki kiinalaisetkin tekevät niin. Ja niin edelleen.
Höpö höpö. Jokaisella on vastuunsa, myös toisten kurjuudesta.
Olemme tottuneet ylläpitämään elintasoamme ja elämäntapaamme. Niin tottuneita, että heräämme huomaamaan monet epäkohdat vasta sitten, kun asia osuu omalle kohdalle. Jos sittenkään. Toisten kurjuudesta on tullut normaalitila. Aika lohdutonta.
Tommy Tabermann haaveili runossaan lujaksi tulemisesta mutta pehmeänä pysymisestä. Siinä todella on haavetta yhdelle elämälle. Miten pysyä toivoeikkaana ja toimintakykyisenä kaiken kaaoksen ja turruttavan kurjuuden keskellä? Mistä aloittaa maailman parantaminen ja pelastaminen?
Niin, ei sitä norsuakaan kokonaisena syödä. Jos aloittaisi vaikka siitä jätteiden lajittelemisesta. Pääasia, että yrittää olla ajattelematta muuta. Ja totuttaa itsensä hyviin tekoihin, vaikka sitten kuinka pieniin.
Yksi helpoimmista keinoista parantaa maailmaa on olla tekemättä mitään. Jättää lentämättä, jättää ostamatta. Luonnonvaroja säilyy, mikä puolestaan ehkäisee sotien syttymistä. Eikä tarvitse kierrättää hirveästi kun ei edes paljoa osta. Sen jälkeen voi alkaa miettiä seuraavia askelia.
VastaaPoistaTotta muuten!
PoistaTykkäsin hirveästi myös tuosta valokuvasta. Oletko itse ottanut sen?
VastaaPoistaJuu, itse olen kuvan napannut.
PoistaLapsille on pitänyt löytää perusteluja, miksi on hyvä tehdä jollain tavalla eikä jollain toisella. Että aina voi miettiä, miltä itsestä tuntuisi (olla köyhä, tulla lyödyksi, joutua töihin tehtaaseen, jäädä ilman lukutaitoa, maata samoissa pissavaipoissa kaksi päivää...) Ja miltä tuntuisi, jos ei olisi puhdasta juomavettä. Tai eläisi roskavuoren vieressä.
VastaaPoistaVaikka tuntuisi kuinka naurettavalta kerätä alumiiniset viilipurkinkannet kierrätykseen, kun kokonaisia autonraatoja jätetään tienposkiin ruostumaan, ajattelen joka kerta, että ehkä minun lapseni muistavat ne viilipurkinkannet ja niitä romuautoja on maisemassa kaksi vähemmän.
Kaikki alkaa asenteesta! Omasta asenteesta :)