torstai 7. helmikuuta 2013
Pariskunta
Palataanpa Tarina päivässä -haasteessa pikkuisen taaksepäin, kun osui niin sopivasti aihe kohdalle. Nimittäin pariskuntaan.
Tänään valtakunnan ykkösuutinen on ollut Jenni Dahlman-Räikkösen ja Kimi Räikkösen asumusero. On ilkuttu kulissiavioliitosta, jossa ei olla asuttu saman katon alla, ei rakastettu. Ollaan vaan oltu leikisti ja paperilla aviopari. Miksikö? Tietenkin siksi, että Jenni on kiero ja rahanahne nainen, joka on huijannut Kimi-reppanaa.
Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta ei se kyllä kuulu muillekaan. Silti sanon, että jos kyse olisi ollut rahasta, miksi ihmeessä pari olisi pysynyt aviossa yhdeksän vuotta? Tuossa iässä se on kuitenkin pitkä aika. Miljoonat olisi varmasti voitu jakaa nopeamminkin.
Minusta on kuvottavaa seurata, kuinka ihmiset "tietävät" toisten avioliitoista ja muista kuulumisista sen perusteella, mitä keltainen lehdistö kirjoittaa. Tai muutenkaan. Harva tietää todella, mitä ihmisten kodeissa tapahtuu. Traagisia esimerkkejä riittää esimerkiksi perhesurmien mudossa. Usein ne tulevat lähipiirillekin täytenä yllätyksenä. On kuviteltu, että kaikki on tavallisen hyvin - mutta sitten kulissit kaatuvatkin ryminällä.
Ihmiset ovat erilaisia ja liitot ovat erilaisia. Missään ei ole määrätty, että avioparin pitää asua yhdessä tai viettää x tuntia aikaa yhdessä joka vuorokausi. Toisille sopii olla iholla 24/7, toiset voivat elää vaikka eri maissa ja silti suhde kukoistaa. Loppujen lopuksi vain pariskunta itse tietää, mikä on suhteen tila ja laatu milloinkin. Etenkään median välittämä kuva ei koskaan ole koko totuus asiasta.
On hienoa, että julkisuuden suurennuslasin alla elävät ihmiset, sellaiset kuin Jenni ja Kimi, haluavat pitää yksityiselämänsä itsellään, vaikka se poikiikin juuri kuvatunkaltaista "tietämistä". Nyt jos koskaan pätee Kimi Räikkösen legendaarinen lausahdus "Leave me alone, I know what I'm doing". (Ilmeisesti entiselle) Pariskunnalle pitää antaa rauha selvittää asiansa. Kenellekään muulle ne eivät kuulu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aivan samaa mieltä... tuskinpa tosiaan 9 vuotta pelkällä ahneudella ois jatkunut :)
VastaaPoistaIhan uteliaisuudesta: Lukeeko sinulla tarkoituksella tuolla ylhäällä "kolumininomainen" verkkosivusto? Vai onko kirjoitusvirhe? :) Nimim. Mietiskelijä
VastaaPoistaHerrajee! Kirjoitusvirhe! Äkkiä korjaamaan! Kiitos huomautuksesta :). Kopsasin aikoinaan alaotsikon tekstin suoraan yhdestä blogin virallisesta määritelmästä ja näin sitä on sokea, ettei huomaa selviä virheitä.
Poistaihan sama mieltä joka sanastasi ... .. mutta haluaisin tsempata sua - minulla meni vuodet 30-40 ohi - sivu suun, kun ei muista että olisin jotakin kivaa tehnyt niiden vuosien aikana , paitsi (kotityöt, huolehtiminen lapsistani ja miehestäni). Muistan lapsuuden kivoja asioita ja nuoruuden kivaa meininkia, mut missä on vuodet 30-40 ??? Minä toivon sinulle että teet jotakin semmoista, että muistat ne vuodet 55 vuottiana. Ja sitten vielä- uskallan olla oma itseni - sen ymmärsin minä 45 vuottiana vasta - näin olleen olet paljon viisampi. Ja sinulla on ihana blogi. Anteeks sinuttelu, mutta voit tulla kurkkama blogiani ja sinuttelu on täällä vissi hyvä tapana..
VastaaPoistaJuuri tämän takia olen jättäytynyt sivuun koulumaailmasta ja tavoittelen uutta ammattia. Olen liian arvokas kuluttamaan itseni loppuun työssä, joka aiheuttaa enemmän stressiä kuin nautintoa - ja oppilaat ansaitsevat opettajia, jotka tekevät työtä taidokkaammin kuin minä.
PoistaTämä ei tarkoita, ettenkö olisi nauttinut opettamisesta. Minulla on ollut monta mukavaa työpaikkaa, paljon ihania oppilaita ja kollegoita, olen löytäntyt töiden kautta ystäviä jne. mutta työ on myös sairastuttanut minut. Ei ole mukavaa huomata, ettei ole ollenkaan sellainen kuin oikeasti on, vaan hermoheikko stressikimppu.
Uskon, että minullekin löytyy vielä se oikea työ ja ura. Juuri nyt nautin suunnattomasti kirjoittamisesta - ja siitä, että sain yhden kirjan toimitettavakseni.