Joutilaisuuden ylistys

Facebookissa silmiini osui MTV3:n teettämä kysely suomalaisten arkea kuormittavista tekijöistä sekä vastapainona voimauttavista asioista.

Kuormittaviksi koettiin ansio- ja kotityöt, taloudelliset huolet sekä terveysongelmat; voimaa suomalaiset puolestaan saavat perheestä, ystävistä, liikunnasta sekä muista vapaa-ajan aktiviteeteista sekä harrastuksista. Toisaalta vastaajat kokivat pelkän rauhallisen oleilun esimerkiksi televisiota katsellen olevan parasta lepoa ja latautumista arjen haasteisiin.

Olen sanonut tätä ennenkin: harrastukset ovat toki tärkeitä, mutta joutenolo on aivan aliarvostettua nyky-yhteiskunnassa. Jo pieniä lapsia kuskataan erilaisiin aktiviteetteihin kuin heikkopäiset virikkeiden puuttumisen turmiollisuuden pelossa. Sitten ihmetellään, kun lapsi jää vieraaksi, on levoton eikä kykene keskittymään mihinkään. 

Etenkin näin sunnuntaina on helppoa saarnata joutilaisuuden puolesta. Jokainen ihminen tarvitsee laiskoja päiviä, ohjelmatonta oleilua perheen kesken, tai vaikka itsekseen. Toki olemme erilaisia ja toiset kaipaavat aktiviteetteja enemmän ja toiset vähemmän, mutta keskivertoihmisen mielessä pitäisi hälytyskellojen soida, jos vapaapäivätkin täytyy täyttää pakonomaisesti kaikenlaisella puuhastelulla. 

Joutenolo ei tietenkään tarkoita täydellistä toimettomuutta. Itse huomaan joskus kuvitelleeni olleeni totaalisen saamaton, mutta sitten kun alan miettiä, olenkin lopulta ollut hyvinkin puuhakas: olen saattanut kutoa, lukea, leipoa, ulkoilla, hoitaa puutarhaa tai tehdä lumitöitä, tavata ystäviä, kirjoittaa... avainsana onkin pakottomuus. Tärkeää on, ettei ole pakko tehdä mitään, mitä ei halua. Voi laittaa kolmen tai vaikka viiden ruokalajin illallisen, mutta yhtä hyvin voi myös tilata pizzaa kotiin.

Joutenolo on luovuuden ehto. Itselläni on toisinaan tapana makoilla sohvalla niin, että aktiivisesti olen ajattelematta yhtään mitään. Juuri silloin ajatukset syntyvät, luovuus alkaa virrata! Saman ilmiön olen huomannut lapsessani. Mitä enemmän hänellä on ohjelmatonta aikaa, niin sanottua vapaata leikkiä, sitä enemmän hänellä on ideoita. Lapsi haluaa piirtää, maalata, muovailla, askarrella ja rakentaa. Ja tulosta syntyy!

Kun katselee Maikkarin kyselyn tuloksia, on helppoa huomata, että kaikki arkea kuormittavat tekijät ovat sellaisia, jotka syövät ihmisen luovuutta. Työelämässä on kiire ja resurssit vähäisiä, kotitöitä on liikaa, taloudelliset tekijät estävät esimerkiksi opiskelemasta lisää tai hoitamasta lapsia kotona, liikunnalle, harrastuksille tai sosiaaliselle elämälle ei jää aikaa. Toisaalta voi olla niin, että ihminen turhautuu työn puutteeseen ja liialliseen vapaa-aikaan - tai työ voi olla joko henkisesti tai fyysisesti liiankin yksitoikkoista.

Ihminen on toki tehty työskentelemään elantonsa eteen. Liiallinen vapaa-aika ajaa vähintäänkin arvomaailman väärille raiteille; on aikaa keskittyä epäolennaisuuksiin. Silti nykyaika on monella tavalla äärimmäisen kuormittavaa. Aikaa laiskottelulle ei ole, ja jos onkin, luterilainen (työ)moraali käskee tuntemaan syyllisyyttä pyjamapäivistä. Moni kokee tarvetta päteä hulppealla asunnolla ja muulla omaisuudella, aktiivisella elämäntavalla, menestykselläällä uralla ja lahjakkailla lapsilla.

Tällaisille paineille pitäisi viitata kintaalla. Olisi hyvä edes kerran kuussa pitää perheen yhteinen pyjamapäivä, tehdä mitä ikinä huvittaa. Pitäisi aktiivisesti vaalia työelämässä sellaisia arvoja, jotka edistävät työntekijöiden jaksamista. Pitäisi harrastaa vain ja ainoastaan sellaisia asioita, jotka oikeasti tuottavat mielihyvää. Spinning, zumba ja jooga ovat yliarvostettuja lajeja. Pitäisi karsia elämästä ne ihmiset, jotka vievät energiaa ja panostaa niihin ihmissuhteisiin, jotka sitä antavat. Suhteessa lapsiin pitäisi muistaa, ettei ole olemassa laatuaikaa; on vain aikaa.

Siitä puheenollen: tämä matami lähtee ihan juuri nyt poikansa kanssa ulkoilemaan pienesti - ja sitten onkin peli-illan aika.

Mukavaa sunnuntai-iltaa!