Karkeloin

Eilen kirjoittelin suomalaisia kuormittavista ja voimauttavista asioista. Ryhdyin pohtimaan, mitkä asiat minua itseäni voimauttavat eniten. Sen joutilaisuuden lisäksi.


Keikat
Remmastelu, karkelointi, keikalla on parasta rentoutusta. Musiikki menee suoraan sieluun ja ruumiiseen, ei ole aikaa ajatella ja analysoida, on tunnettava. Vielä koskaan en ole sellaista Elonkerjuun keikkaa kokenut, joka ei saisi hymyä huulille vielä viikkoja jälkeenpäin.

Juhlat
Juhlat ovat hauskoja! Ja sitä hauskempia, mitä vähemmän niitä etukäteen suunnittelee ja valmistelee. Eikä juhlaa pidä käsittää tässä kovin virallisessa merkityksessä. Vaikka muuten en olekaan erityisen spontaani ihminen, ex tempore -illanistujaiset ovat ihan parhautta! Juhlalle on aina aikansa ja paikkansa, ei juhlalle tarvitse olla sen kummepaa syytä. Itse koen pieniä juhlahetkiä arjen keskellä: rentouttava rupattelutuokio ystävän kanssa, kahvit tuoreen pullan kera, seitsemänvuotiaan sylittelyhetki illalla.

Kauniit asiat
Tykkään karusta kauneudesta. Sievistelijä en ole ollenkaan. Kulunut puu, vanhat tiilet, saviruukut... kaikki sellainen, missä näkyy eletty elämä, kiehtoo minua.

Leipominen
Taikinaterapia rentouttaa. Leipominen palkitsee, koska valmiista tuotoksesta voi nauttia monilla aisteilla. Monimutkaisessa maailmassa konkreettinen tekeminen on mielenterveyden kannalta tärkeää.

Luonto
Lakeusmaisema on sielunmaisemani, osa minua. Lisäksi puut inspiroivat minua. En oikein edes tiedä miksi. Vuodenajoista erityisesti syksy ja talvi puhuttelevat kauneudellaan.

Läheiset
Perhe ja ystävät. Sanomattoman tärkeitä kaikki. Vaikka läheisiin liittyy monta kipukohtaa, silti jokaisella heistä on paikka sydämessäni aina.