Syrjällään

Jatkoa eiliselle sukupuolipohdinnalle. Luin tannoin Me Naiset -lehdestä artikkelin sukupuolensa korjanneesta Marja-Sisko Aallosta, joka ennen tunnettiin Imatran kirkkoherra Olli Aaltona. Sukupuolen korjausleikkaus mullisti Aallon elämän niin hyvässä kuin pahassakin: meni työ, meni ystäviä, ihmiset jopa erosivat kirkosta vastalauseena seurakuntansa kirkkoherran sukupuoli-identiteetin takia. Kirkko työyhteisönä käänsi Aallolle niin ikään selkänsä. Toisaalta Aalto sanoo olevansa onnellinen, että voi vihdoin olla vapaasti oma itsensä. Myös tärkeimmät läheiset ovat yhä jäljellä: Marja-Sisko on muun muassa naimisissa edelleen saman naisen kanssa, jonka kanssa perusti perheen Olli Aaltona.

Henkilökohtaisesti minua kosketti artikkelissa kaikkein eniten Marja-Sisko Aallon äärimmäisen syvällinen suhtautuminen hänet hylänneeseen työ- ja uskonyhteisöön. Kaikesta näkee, että Aallon ratkaisu korjauttaa sukupuolensa on ollut vaikeudestaan huolimatta oikea. 

Näin sivullisen silmin on pöyristyttävää, että lähimmäisenrakkautta ja armoa saarnaava yhteisö voi hylätä jäsenensä tällaisen asian takia. Transsukupuolisuus ei ole kenenkään oma valinta vaan valtava henkilökohtainen tragedia. Artikkelissa Aallon veljentytär, dokumenttiohjaaja Reetta Aalto toteaa vaatineensa kirkolta Marja-Siskolle armoa ja anteeksiantoa, mutta hänet oli havahduttanut Marja-Siskon toteamus siitä, ettei hän kaipaa kirkon anteeksiantoa - eihän hän ole tehnyt mitään sellaista, mitä pitäisi anteeksi pyytää. Marja-Sisko myös sanoo tuntevansa kiitollisuutta vuosistaan miehenä, antoivathan ne hänelle muun muassa perheen ja mahdollisuuden tehdä kutsumuksen mukaista työtä.

Maailma makaa kummallisella syrjällään. Moni meistä kuluttaa elämänsä esittämällä jotakin muuta kuin mitä oikeasti on. Asioita tehdään siksi, että ajatellaan niiden kuuluvan ihmisen elämään, ei siksi, että niihin olisi aito halu tai siksi, että ne tuntuvat oikeilta. Sellainen on surullista. Kaikkiin elämäntapahtumiin ei voi itse vaikuttaa, mutta on synti jättää vaikuttamatta niihin, joihin voi. Sydämen äänen seuraaminen ei välttämättä ole helppoa, mutta rohkeus palkitaan. Ja Marja-Sisko Aallon esimerkki antaa toivoa. Elämä kantaa kyllä, kun siihen uskaltaa luottaa.