Vastarannankiiskiyksiä

Olen aina ollut vähän vastarannankiiski. Esimerkiksi nuorena en suin surminkaan halunnut harrastaa sen enempää laskettelua kuin tennistäkään siksi, että melkein kaikki muut tekivät niin. En missään nimessä halunnut opiskelemaan Helsinkiin, vaikka moni ikätovereistani hinkuin maalta nimenomaan pääkaupunkiseudulle. 

Nyt aikuisiällä blogien seuraaminen on vienyt vastarannankiiskeyteni aivan uudelle tasolle. Ihastuin nimittäin ensinäkemältä tähän Ikean mattoon. Mutta niin tuntuivat ihastuneen kaikki muutkin. Sellaista sisustusblogia tuntui olevan mahdoton löytää, jonka kuvissa samainen matto ei vilkkuisi. Siispä minä jätin oman mattoni hankkimatta. Nyt on sitten tämä kupari. Kuparinväriset esineet ovat kauniita. Olisi kiva hankkia kuparinen maljakko, kynttilänjalka - tai vaikka tuoda kuparipannu lapsuudenkodista keittiötä koristamaan. Mutta kun koko syksyn joka ikinen sisustuslehti ja blogi on ylistänyt kuparin trendikkyyttä, niin kyllä en varmaan hanki mitään kuparinväristä kotiini.

Tiedän, mitä sitä välittämään. Jokaisen pitäisi harrastaa sitä, mikä hyvältä tuntuu riippumatta siitä, onko laji trendikäs vai ei. Sama pätee kotiin. Ketään ei liikuta se, löytyykö minun kodistani kuuluisa blogimatto vai ei. Pääasia on, että minä ja perheeni pidämme sisustuksesta.

Varsinkin nuorena olin ylpeä siitä, että uskalsin erottua joukosta. Laskettelu ei ollut minun juttuni, enkä lähtenyt siihen mukaan vain siksi, että olisin kuulunut joukkoon. Ehkä sisustustrendien vastustamisessa on kyse samasta ilmiöstä. Haluaisin toki osata sisustaa kauniisti; tavoittelen toki kaunista ja persoonallista kotia. Mutta en missään nimessä haluaisi olla esimerkiksi yksi niistä bloggaajista, jotka kopioivat kilpaa toistensa "persoonallisia" ratkaisuja, mainostavat samoja tuotteita muka-uusina löytöinä ja "keksivät" uusimmat trendit yhtä aikaa.

Ei, en ole sitä mieltä, että uusista jutuista innostumisessa on yhtään mitään pahaa. Vaikka se tapahtuisi yhtä aikaa kuin monilla muillakin. Mutta joskus trendikkyys näyttäytyy suorastaan surkuhupaisena joukossa pysymisen tavoitteluna. Mieluummin olen (tyylitön) vastarannankiiski kuin (tyylikäs) apina.