tiistai 10. syyskuuta 2013

Aina väärässä

Me Naiset -lehden nettisivulla annetaan vinkkejä siihen, kuinka käyttäytyä Facebookissa niin, ettei ärsyttäisi ketään. Lyhyesti: älä brassaile, älä valita. Ole inhimillinen. Kohtuudella kaikkea: liika on liikaa ja liian vähän on liian vähän.

Mutta miksi kaikkia pitäisi miellyttää?

Tätä asiaa olen pohtinut viime aikoina taas paljon, kun mielipiteeni sekä täällä blogissa että Facebookissa ovat saaneet ihmiset ärsyyntymään. Ensinnäkin tämä tapaus homosaatioasia. Kirjoitin taannoin valkoisen heteron heikosta itsetunnosta. Minusta kommentit, joissa hetero väittää, ettei saa enää toteuttaa omaa seksuaalista suuntautumistaan ja että heterojen oikeuksia poljetaan nyky-yhteiskunnassa, ovat yksinkertaisesti noloja ja pöyristyttäviä. 

Kyse oli ja on siis minun tulkinnastani ja minun mielipiteestäni. Peilasin lukemaani uutista - ja myöhemmin katsomaani dokumenttia - omaan maailmankatsomukseeni, arvoihini ja arvostuksiini. En ikinä koskaan ole missään väittänyt, että minun mielipiteeni olisi jumalallinen totuus tai että olisin vastaansanomattoman oikeassa. Mutta omassa blogissani kirjoitan asioista omasta näkökulmastani, koska en voi kirjoittaa esimerkiksi kyseisessä dokumentissa esiintyneiden ihmisten puolesta.  Heillä on toki oikeus omaan mielipiteeseensä - mutta niin on minullakin. Ymmärrän erilaista ajattelutapaa, vaikka en voi sitä täysin hyväksyä, jos ja kun se vahingoittaa muita.

Onkin ollut melko raskasta ottaa vastaan useita ja taas useita haukkumakommentteja, joiden mukaan olen sairas ja blogini on oksettava, vastenmielinen ja lapsellinen. Ja minä olen yksinkertaisesti kaikessa väärässä. Oli niin tai näin, tämän blogin ensisijainen tarkoitus ei ole viihdyttää ja miellyttää - vaan herättää keskustelua. Lisäksi tämä toimii eräänlaisena päiväkirjana. On mielenkiintoista lukea myöhemmin, mitä kaikkea sitä onkaan tullut ajatelleeksi.

Sitten tuli tapaus BB. Mielestäni kommentoin Facebookissa varsin neutraaliin sävyyn, etten aio kyseistä ohjelmaa tänäkään vuonna katsoa - ja että jos ohjelma niin kovin ärsyttää (niin kuin ihmisten tilapäivityksistä saattoi lukea) suosittelen samaa taktiikkaa muillekin. Minä ja BB voimme hyvin olla samassa Suomessa, kunhan minua ei pakoteta katsomaan sitä. Minä en vain pidä kyseisestä formaatista. Piste. Toisenlaisella otteella tehtynä se voisi olla kiinnostava, sen kyllä myönnän.

Sitten menin linkittämään Facebook-sivuilleni blogitekstin, jonka kirjoittaja argumentoiden "diagnosoi" BB:n katsojat idiooteiksi. En sanonut olevani kirjoituksen kanssa täysin samaa mieltä. Silti minut haukuttiin omalla FB-seinälläni ylemmyydentuntoiseksi paskaksi. Minua vaadittiin lopettamaan jatkuva (hohhoijaa) BB-fanien mollaaminen ja hakeutumaan hoitoon. Minusta reaktio oli käsittämätön. Anteeksi nyt vain, mutta minusta hoitoon pitäisi hakeutua sen, jota toisten mielipiteet ärsyttävät noin paljon.

 Minua ei ole tehty miellyttämään muita. En osaa olla hiljaa ja myötäillä muita, jos olen jostakin asiasta jotakin mieltä. Joskus ärsytän ihmisiä tahallani, koska on hauskaa, kun syntyy keskustelua. Olen käynyt erilaisen vakaumuksen omaavan ystäväni kanssa monta kiinnostavaa keskustelua. Vaikka mielipiteet ovat päinvastaisia, on ihanaa kun voi yrittää ymmärtää. Ja voi yrittää saada toista ymmärtämään omaa mielipidettä. Tunnistan itsessäni myös Don Quijoten ja Minna Canthin perillistä. Olen valmis taistelemaan sellaisten asioiden puolesta, joihin uskon.

On toki eri asia olla eri mieltä kuin epäkohtelias. Mielipiteensä voi ilmaista kauniisti ja rakentavastikin. Tässä on itselläni opettelemista. Kun kiihdyn, suustani ja etenkin näppikseltäni voi päästä ikävääkin tekstiä, etenkin silloin, jos tuntuu että enää eivät riitele asiat vaan ihmiset. 

Mutta erilaiset mielipiteet, elämäntavat ja persoonat - ne ovat rikkaus. Toivottavasti myös anonyymit loanheittäjät ymmärtävät tämän.

1 kommentti:

  1. Minä olen aina ollut sitä mieltä (saatat ehkä muistaakin :) ) että fraasi "asiat riitelee, ei ihmiset" on ihan hevonkukkua. Ihmisethän ne juuri takertuvat juttuihin, muistavat ikuisesti, pistävät tikulla silmään. On melko sama mikä se asia oiken onkaan, jos juttuseura sattuu ärsyttämään. Tunnistan sitä kyllä itsessänikin, mutta kehtaan sentään tunnustaa ainakin itselleni, että kärkkäät sanat johtuvat 95% henkilöstä, jolle ne sanon ja lopuilla kerroilla siitä varsinaisesta asiasta.

    VastaaPoista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!