Naisten kuukausi

Hyvät sisaret (ja veljet), 

 

toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi juhlistamaan maaliskuuta - naisten kuukautta!

Vuodesta 1975 maaliskuun kahdeksantena on vietetty YK:n vahvistamaa kansainvälistä naistenpäivää, joka on naisten oikeuksien teemapäivä. Tarinan mukaan päivän juuret ulottuvat 1800-luvun puoliväliin newyorkilaiseen tekstiilitehtaaseen, jossa järjestettiin ensimmäinen naistyöntekijöiden toteuttama lakko työskentely- ja elinolosuhteiden parantamiseksi.

Tarinan sanotaan olevan keksitty. Todellisuudessa naistenpäivän vietto on alkanut ensimmäisenä kommunistisissa maissa 1900-luvun alkupuolella. 1950-luvulla päivä haluttiin irrottaa kommunistisesta perinteestä, sillä poliittisen taustan katsottiin vievän huomiota päivän varsinaiselta sisällöltä.

Maaliskuussa vietetään meillä Suomessa toistakin naisten oikeuksien merkkipäivää, kun 19.3. liputetaan Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi. Canth oli paitsi ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija ja sanomalehtinainen, kauppias ja suurperheen yksinhuoltajaäiti, myös ponteva naisten oikeuksien puolestapuhuja. Canthia ja aikalaisiaan me suomalaisnaiset saamme kiittää paljosta. llman heidän uurastustaan naiset tuskin olisivat saaneet Suomessa esimerkiksi äänioikeutta ensimmäisenä Euroopassa ja kolmantena koko maailmassa.

Meillä Suomessa toki asiat ovat suhteellisen hyvällä mallilla, mutta samaa ei voi sanoa esimerkiksi kehitysmaiden naisten tilanteesta.Sukupuolten välinen tasa-arvo on kuitenkin monelle maailman naiselle edelleen kaukainen haave. Moni nainen elää alistettuna ja eristettynä olosuhteissa, joissa edes päivänselvät ihmisoikeudet eivät toteudu.

Vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää kulttuurista johtuvia eroja, ei toisen sukupuolen sortamiselle toisen kustannuksella löydy järkevää selitystä. Esimerkiksi YK:n tasa-arvojärjestö UN Women tekee tärkeää työtä naisten oikeuksien edistämiseksi. Globaalisti esimerkiksi tyttöjen kouluttaminen on järjestön mukaan aivan ratkaisevan tärkeää, ja sen eteen jokaisen länsimaisenkin naisen soisi tekevän työtä.

Onkin järkyttävää kuulla etenkin nuorten naisten sanovan, etteivät he ole feministejä - ja tätä kuulee yllättävän usein. Edes Suomessa asiat eivät ole sellaisella tolalla, että naiset voisivat lillua tasa-arvon illuusiossa. Naisen euro on edelleen 80 senttiä, naiset jäävät miehiä useammin pätkätyöloukkuun eikä kaikkia lasikattojakaan ole vielä rikottu. Lisäksi pääasiallinen vastuu kotitöistä ja lasten hoidosta ja kasvatuksesta on edelleen naisilla vaikka nämä olisivatkin miestensä lailla mukana työelämässä. On surullista, että nyt naiset ovat jo itsekin jarruttamassa tasa-arvokehitystä omalla antifeministisellä puheellaan.

Feminismi ymmärretään nykyisin jotenkin kummallisesti väärin. Feministin tavoitteena ja tarkoituksena ei ole kääntää alistamiskuviota päälaelleen. Feminsti ajaa sukupuolten välistä tasa-arvoa. Vaikka joitakin ihmisten välisiä eroja voidaankin selittää skupuolella, ei ole olemassa mitän näyttöä siitä, että jotkut ominaisuudet ovat toisia parempia. Jo aikojen alussa on ymmärretty se, että yhteistyöllä asiat sujuvat parhaiten. Kukin toteuttakoon omaa osaamistaan koko yhteisön parhaaksi.

Myös tässä maailmanajassa tarvittaisiin canthilaisen perinnön vaalimista. Meillä, joiden asiat ovat hyvin, on vastuu niistä sisaristamme, jotka eivät ole yhtä onnekkaita. Samoin meillä on vastuu tulevista sukupolvista. Siksi ei sovi väheksyä tasa-arvokeskustelun uusiakaan teemoja: sukupuoli- ja seksuaalistereotypioista vapautumiseen on vielä matkaa meillä Suomessakin. Naisen rooli on yhä kovin ahdas.

Toivon sydämestäni, että jokaisella naisella olisi nyt ja tulevaisuudessa kaikkialla maailmassa mahdollisuus olla omanlaisensa ja nauttia naiseudestaan.

Nostakaamme nyt malja maaliskuulle, naisille ja tasa-arvolle!

***

Yllä oleva kolumnini julkaistiin eilen ilmestyneessä Nollapisteessä. Käy tutustumassa astetta syvällisempään nettilehteen!