Olen hyvä

Kyllä itsensä kehuminen on sitten vaikeaa, varsinkin kun on näin täydellisen hyvä joka asiassa kuin minä. Ei nimittäin meinaa millään osata päättää, mistä aloittaisi! 

Ei vaan. Oikeasti - olen hyvä? En minä tiedä. Tuskin olen erityisen hyvä missään, korkeintaan keskinkertainen joissakin asioissa, joissakin sitten taas olen ihan reilusti huono. Sillä on pärjätty. 

Miksi ihmisen edes pitäisi olla niin julmetun hyvä?

Hyvyyttä mitataan vertailemalla itseä muihin. Ei voi tietää, onko hyvä vai huono, ellei peilaa itseä kanssataapertajiin. Vertailu alkaa jo vauvana, äitien toiesta: kuka syö ja nukkuu eniten, kehittyy nopeiten, kuka on helpoin. Lapsena vertaillaan harrastuksia ja leluja. Viimeistään koulu imaisee lapsen itsensäkin vertailemisen, arvioinnin ja arvottamisen loputtomaan suohon.  

Äidinkieli kymppi, matikka seiska, liikunta seiska, musiikki, kotitalous, uskonto ja historia kymppi. Fysiikka ja kemia kuusi tai seitsemän (otteita omasta todistuksestani)... Opettivatko numerot minulle sen, missä olen hyvä? Sen ne ainakin opettivat, missä olen huono. Vielä nykyisinkin menen lukkoon, jos pitäisi selvittää jokin matemaattis-luonnontieteellinen ongelma. Sieluuni on iskostunut mielikuva onnettomasta tunarista, joka ei ymmärrä. Niinpä olen lakannut  yrittämästä.

Koulun jälkeenkään vertailu ei pääty. Aikuisena vertaillaan sitä, kuka on kaunein ja menestynein, kenellä kauneimmat ja älykkäimmät lapset ja puoliso, hulppein talo ja uusin auto; kenellä eniten harrastuksia, nousukiitoisin ura - ja ennen kaikkea, kuka on täydellisin äiti. Vuosien vierittyä aletaan kilpailla sillä, kuka on aktiivisin eläkeläinen ja kenellä eniten täydellisiä lapsenlapsia.

Ärsyttävää. Ja niin turhaa.

Kai minäkin olen hyvä jossakin. Olen suorastaan erinomainen pudottamaan ruokaa paidalle, toisinaan kerron niin huonoja vitsejä että itseäkin hävettää. Olen myös hyvä unohtelemaan mitä ihmeellisimpiä asioita ja hukkaamaan tavaroita.Olen myös hyvä eksymään. 

Kaiketi olen ollut toistaiseksi ihan kohtuullisen hyvä äitikin, sillä pojastani on kasvanut ihan täysipäinen koulun porttien kolkuttelija; myös työrintamalla näyttää valoisammalta kuin aikoihin. Tuntuu, että olen tosiaan oikealla polulla. Ehkä olen sitten ihan hyvä tekstien kanssa ähräämisessä.

Puhun vertailemattomuuden, keskinkertaisuuden ja riittävän hyvän puolesta siksi, etten haluaisi olla mukana ruokkimassa kilpailun ilmapiiriä yhteiskunnassa. Ehkä haluan suojella itseäni, mutta ennen kaikkea haluan suojella muita ihmisiä, etenkin nuoria (naisia). Kukaan ei ole täydellinen, eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen. Jokainen on hyvä sellaisena kuin on. 

Myös minä. Olen hyvä minä. 

P.S. Olen juuri nyt, tänä iltana, erinomaisen hyvä odottamaan huomista keikkailtaa Kuopiossa. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, minkä bändin keikalle olen menossa ;)?