Miksi välittäisin?

Aamulla kävelimme poikani kanssa läheisen leikkipuiston läpi päiväkotiin. Keskelle puistoa on erikottu kaksi olutpulloa. Paljon teräviä lasinsirpaleita on levinnyt laajalle alueelle. On kiire, mutta siitä huolimatta huikkaan puistotalon henkilökunnalle havainnostani. Jos olisi ollut aikaa, olisin kerännyt sirpaleet itse. En halua, että kukaan lapsi loukkaa itseään, jos minä voin sen jotenkin estää. En voinut olla kummastelematta ääneen sitä, miksi ihmeessä ne pullot on pitänyt rikkoa? Miksi kukaan ylipäätään juopottelee lasten leikkipuistossa, mutta ennen kaikkea - miksi pitää tehdä ilkivaltaa, toistuvasti?


Eilen silmiini osui Iltalehden internet-sivuilla uutinen, jossa kerrottiin WWF:n tutkimuksesta. Sen mukaan ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja 1,5 maapallollista vuodessa. Aivan liikaa. Eniten ajatuksia herättävä tieto oli se, että suomalaisten elintavoilla luonnonvaroja kuluu kolmen maapallollisen verran. 


Uutinen johdatti minut pohtimaan näin asukasyhteisömme pihakirppiksen alla kierrättämistä, jätteidenlajittelua, kestävää kehitystä. Minulle on ollut koko itsenäisen elämäni ajan itsestäänselvää lajitella roskat, kierrättää vanhat vaattet ja tavarat, mutta harmillisen moni tunkee edelleen kaikki roskansa samaan astiaan. 

"Miksi minä lajittelisin jätteet, eihän niin tehdä brasilialaisessa slummissakaan? Miksi minä näkisin vaivaa, kun intialainen sisareni tai veljenikään ei näe? Miksi välittäisin, kun muutkaan eivät välitä?", olen kuullut kysyttävän.

Siksi, että olet suomalainen ja kulutat moninkertaisen määrän luonnonvaroja brasilialaisiin tai intialaisiin verrattuna. Siksi, että sinun pitää kantaa vastuusi, vaikka kukaan muu ei niin tekisi. Pienistä puroista syntyy suuri virta, niin kliseinen kuin sanonta onkin.


Jos joku asia minua kiukuttaa, niin välinpitämättömyys. Ihmisiä, luontoa, yhteistä omaisuutta kohdellaan huonosti. Rikotaan lasipulloja leikkipaikalle, ei lajitella jätteitä, kuljetaan sairaskohtauksen saaneen ohi, ummistetaan silmät kiusaamiselta. Kuinka voi olla, että itseään maailmankaikkeuden itsevaltiaina pitävä ihminen ei osaa tai halua kantaa vastuuta, välittää? Miksi vauhdin on annettu sokaista silmät?


Jos jonkin asian puolesta haluan tehdä työtä, niin yhteisvastuun. Siitä, että pidettäisiin huolta ihmisistä ja ympäristöstä. Ei ole iso vaiva kuljettaa lasipullot mukanaan sinne, mistä ne on tuonutkin - eikä varsinkaan ole iso vaiva lajitella jätteensä. Vastuunpakoilijat sanovat, että lajitteleminen ja kierrättäminen on työlästä. Kissanvillat! Metallitölkin voi yhtä hyvin heittää erilliseen keräysastiaan sen sijaan, että heittää sen sekajätteeseen. Eikä biojätteiden erotteleminen vaadi sen enempää vaivaa. Samalla kertaa ne kulkeutuvat jätepisteeseen kuin sekajätteetkin. Etenkin kaupungeissa jokaisen taloyhtiön pihassa on taatusti hyvinvarustetut jätekatokset. Lajitteleminen ei siis vaadi muuta kuin asennemuutosta.