Jo joutui armas aika

Viikonloppuna juhlitaan koulujen päättymistä, ylioppilaita ja ammattiin valmistuneita. Iloitaan kesän ja loman alusta ja sen kunniaksi kajautetaan ilmoille perinteinen Suvivirsi. Jos kajautetaan.

Yhä useammassa suomalaiskoulussa Suvivirrestä ollaan luopumassa, vaihdetaan se johonkin muuhun kevätlauluun. Sellaiseen, joka ei viittaa uskontoon. Halutaan kunnioittaa muiden kuin kristinuskoa tunnustavien oikeuksia. 

Kyllä en ymmärrä.

En ole missään määrin uskonnollinen henkilö. Silti yhdyn Suvivirren laulantaan täysin palkein aina kun mahdollisuus on. Vaikka laulussa puhutaankin uskontoon liittyvistä asioista, koen virren enemmänkin luonnon ja elämän ylistykseksi kuin uskontunnustukseksi.

Suvivirren laulamisessa on kyse suomalaisesta kultturiperimästä. Kouluissa on laulettu iät ja ajat Suvivirttä koulujen kevätjuhlissa. Niin on toivottavasti jatkossakin. Minä ainakin haluan lapsen juhlissa laulaa Suvivirttä hamaan tulevaisuuteen saakka.Suvivirrestä alkaa kesä! Piste.

Olen kuullut kummallisia juttuja koulujen makkaranpaistokevätjuhlista, joulujuhlat korvaavista työpajoista ja sen sellaisista tapahtumista. Mukavia toki nekin, mutta jotakin tärkää niissä jää kokematta. Ei oppilaiden valmistamia näytelmiä, ei laulu- tai runoesityksiä. Ei sitä kuumottavaa tunnelmaa, kun jännittää omaa esiintymisvuoroa - ja sitä helpotusta ja onnea ja ylpeyttä, kun kaikki meni hyvin! Ei yhteisiä kokemuksia, pelkkiä subjektiivisia elämyksiä.

Minusta lapsille pitää opettaa tapoja. Myös juhlakäyttäytymistä. Sitä ei opi, jos ei missään harjoittele. Kohta joku varmaan twiittaa kirkosta kesken kaverin häiden, kun ei osaa hiljentyä ja keskittyä olemaan paikoillaan, katsella ja kuunnella.

Siksi puhun perinteisten koulujuhlien puolesta. Ja Suvivirren.

Juhlat ja juhlaperinteet, joihin Suvivirren laulaminen eittämättä kuuluu, luovat yhteisöllisyyttä ja vahvistavat suomalaista kulttuuria. Siitä on syytä pitää ylpeästi kiinni! Jos joku, vaikkapa uskonnoltaan muslimi, ei halua laulaa Suvivirttä, asia on minulle täysin okei. En missään mielessä loukkaannu siitä. Enhän itsekään halua osallistua islamilaisiin rukouksiin. Mutta se ei saa tarkoittaa sitä, ettenkö minä saisi tuota itselleni tärkeää laulua laulaa.

Suvaitsevaista ja moniarvoista Suomea ei rakenneta hävittämällä kaikki omaleimainen kulttuuriperimä näkyviltä. Päinvastoin! Ihmisellä, jolla on vahvat juuret, on myös ilmaa siipiensä alla. Sellainen lento kantaa, vaikka samassa ilmatilassa lentäisi erinäköisiä ja paljon isompiakin lintuja.