Vitun huora

"Vitun huora, mikset vastannut puhelimeen!"

Ei, kyse ei ollut keski-ikäisten syrjäytyneiden parisuhdekriisistä - vaan kahdesta teinitytöstä, jotka kohtasivat kaupungilla. Toinen oli ilmeisesti yrittänyt soittaa toiselle, mutta toinen ei ollut kuullut.

Ehkä sen jälkeen, kun on kuullut teinitytön huutavan haista vittua häntä puhuttelevalle poliisille ei pitäisi ihmetellä mitään. Mutta minkäs teet, että kuvatun kaltainen kielenkäyttö sattuu korvaan joka kerta. 

Ensinnäkin kiroilu. Vitun käyttäminen välimerkkinä on minun maailmassani yksinkertaisesti ällöttävää ja junttimaista. Kyllä, saatan itsekin päästää voimasanan, mutta vain tilanteessa, jollaiseen ne on alunperin tarkoitettu: vahvistamaan ilmausta poikkeuksellisessa (hätä)tilanteessa.

Toisekseen huorittelu. Siitä voi toki keskustella, onko itsensä seksin myyminen ammatti siinä missä mikä tahansa muukin, mutta siitä ei voi kiistellä, etteikö huora olisi halventava ilmaus prostituoidusta. Ja toisen puhutteleminen halventavilla ilmauksilla on aina loukkaavaa. Tai sen pitäisi olla. 

Toki sanojen merkitykset muuttuvat aikojen saatossa, mutta vitun huora on ilmaus, jossa minulla menee raja. Vaikka kuinka kyse olisi ystävien keskisestä huumorista, mielestä kyseessä on sopimaton kielenkäyttö. Sen mielikuvitukseni riittää käsittämään, että jotkut pitävät rivoista puheista makuuhuoneleikeissä, mutta julkiselle paikalle moiset puheet eivät kerta kaikkiaan kuulu.

Tavoistaan poiketen tämä kaupunkikyylä ei tällä kertaa puuttunut teinien touhuihin. Mutta ellei bussi olisi juuri tullut, olisin saattanut kysäistä tytöiltä, eikö heille tosiaankaan tule mieleen yhtään kauniimpaa nimitystä kaverille.

Sanokaa vain tiukkapipoksi.