Karkkipäivä

Tässä yhtenä päivällä viikolla 7-vuotias kärtti jäätelöä. Kun nyt on kuuma ja kesä, poika perusteli. En antanut - oli liian kiire bussiin.  Lapselle tosin sanoin, ettei herkkuja passaa syödä joka päivä. Samana iltana löysin samaisen nuorenmiehen "herkkukaapiltamme". Teki kuulemma mieli karkkia tai keksiä. Lauantaina sitten, valistin, karkkipäivänä. Seuraavaksi poika huomasi jääkaapin perukoilla limsapullon. Saisiko tätä? Ei, sitäkin vasta lauantaina.

Karkkipäivä on hyvä keksintö. Pysyy herkuttelu kurissa ja kohtuudessa, kun syö makeaa vain yhtenä päivänä viikossa.

Vaan entä jos käykin niin, että kun koko viikon panttaa mielitekojaan, karkkipäivänä vetääkin sitten sokeriöverit ja sunnuntaina kärsii eräänlaisesta herkkukrapulasta? Onko sekään hyvä tapa? Mutta miten sitten opettaa lapsi nauttimaan herkuista kohtuudella? Ja miten opettaa ja oppia määrittelemään kohtuus?

Analogiana ajatusteni kirkastamiseen voisi käyttää suomalais-kansallista alkoholinkäyttöä. Käsittääkseni on sekä parempi terveydelle että kaikella tavalla sivistyneempää juoda se yksi lasi viiniä silloin tällöin kuin vetää viideltä saunaan ja kuudelta putkaan -tyyppiset perskännit kerran viikossa.

Kaltaiselleni tunnesyöpölle makean kohtuukäyttö on aina ollut vaikeaa. Olen ollut joko - tai, en ole voinut syödä vain yhtä suklaapalaa päivässä. Tyypillinen holisti siis. Ymmärrän siis hyvin senkin, että kaikille alkoholinkaan kohtuukäyttö ei ole yksinkertainen ja tahdonalainen asia. 

Omassa suhtautumisessani makeaan on viime aikoina jokin muuttunut. Minun ei tee mieli herkkuja entiseen malliin, ja lauantain karkkipäivä tuntuu välillä pakkosyömiseltä. Kun saa luvan syödä mitä ikinä mieli tekee, menee koko puuhasta mielenkiinto. Toimisikohan tämä systeemi viikollakin?

Niin että miettiä sopii, opettaako karkkipäivä sittenkään lapselle terveellistä käyttäytymismallia. Tietenkin se opettaa itsekuria, joka on monessa suhteessa tarpeellinen ominaisuus ihmiselle. Kaikkia mielitekoja ei voi eikä tarvitse toteuttaa sillä sekunnilla kun ne mieleen juolahtavat. Mutta jos vain yksinkertaisesti antaisi lapsen(kin) syödä jäätelöpuikon tai keksin silloin, kun hän kokee mielitekoa makeaan. Oppisiko hän silloin paremmin kuuntelemaan oman kehonsa viestejä? Myös sitä, että ylenmääräinen syöpöttely tekee olon tukalaksi ja sitä on syytä välttää.