Itsetunto-ongelmia

Suomalaisten kansallinen itsetunto sai superviikonloppuna taas pahoja kolauksia. Ruotsiin lähdettiin hakemaan voittoja niin Euroviisuista kuin jääkiekon MM-kisoista. Eipä tullut mitalisijoja kummaltakaan suunnalta.

Nyt sitten mietitään, kuinka kehdataan olla, kun eihän me osata mitään. Nolataan vaan ittemme, perkele. Hautaudutaan vuodeksi pohjoisiin kotikoloihimme vuodeksi - ensi keväänä sitten lähdetään kalevalaisella uholla taas voittamaan kaikki pystit. Ja kun ei onnistuta, tullaan häntä koipien välissä kotiin häpeämään. Jos onnistutaan, heitetään ilmaveivit punaisella matolla eikä ymmärretä hävetä.

Minusta pettymysten sietokyvyssä suomalaisen kansallisen itsetunnon suurin ongelma. Olemme kyllä suorastaan ylitsepursuavan ylpeitä itsestämme ja kansastamme - mutta vain menestyksen hetkellä. Sen sijaan, että kehuisimme Kristaa hienosta show'sta ja tärkeiden asioiden esiinnostamisesta tai kiittäisimme Leijonia hienosta taistelusta MM-kaukaloissa, me häpeämme ja etsimme syitä ja syyllisiä. Miksi meille aina käy näin? Mikä meissä on vikana, kun emme pärjää?

Etenkin Euroviisut nostavat usein mieleeni myötähäpeän tunteita. Ei siksi, että häpeäisin Suomen edustajia. Vaan siksi, että suomalaiset näyttäytyvät epätoivoisina ja naurettavinakin hyväksynnän hakijoina. Tykätkää, meistä pliis! Tykkäättehän? Ollaanhan me ihania? Ollaanhan me eurooppalaisia? On elintärkeää, että koko Eurooppa hyväksyy meidät! Me haluamme niin kuulua joukkoon! Jos musiikistamme ei tykätä, se merkitsee sitä, että meistä ei tykätä. Nyyh. Oi ja voi.

Suomalaisten ongelma on se, että kansallinen itsetuntomme on heikko. Meillä oman kielen ja kulttuurin vaaliminen jää eurooppalaisuudentavoittelun jalkoihin. Se on sääli. Meidän pitäisi oppia olemaan ylpeitä edustajistamme maailmalla ja kannustamaan heitä myös silloin, kun voittoa ei tule. Ennen suomalainen oli tunnettu siitä, että kaveria ei jätetä. Ei enää. Kristakin lynkattiin heti tuoreeltaan, kun voittoa ei tullut. Kyllä olisi ollut toinen ääni kellossa, jos olisi tullut. Kuitenkin sama kappale, sama show ja sama henkilö siellä meitä edusti joka tapauksessa.