Normipoikkeamia

Olen menossa huomenna poikani eskariin vanhempainvarttiin. Käydään läpi mennyttä vuotta ja lapsen kouluvalmiuksia. Oletan, että minulla on suhteellisen hyvä käsitys lapseni vahvuuksista ja haasteista tulevaa silmälläpitäen. Oppimisen paikkoja riittää, mutta monta taitoa on jo hallussa. Olen luottavainen lapsen pärjäämisen suhteen.

Sattuneesta syystä tuttavpiiriini kuuluu melkoinen määrä ensi syksyn eppuluokkalaisia. Kun tuota joukkoa pieniä ihmisiä tarkkailee, huomaa, että norminmukainen ekaluokkalainen - johon lasta väistämättä vanhem painvartti-tyyppisissä tilaisuuksissa verrataan - on keskimääräisyydessään silkka mahdottomuus. Sellaista lasta ei olekaan, joka täyttäisi prikulleen kaikki normit. Eikä niin edes pidä olla.

On ihmeellistä, kuinka ihmisiä yritetään tasapäistää ja tunkea samaan muottiin. Jo vauvana kytätään kasvukäyriä ja tehdään testejä, joilla mitataan, täyttääkö lapsi normit. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä norminmukaisempi hänen pitäisi olla. Vanhemmat unohtavat, että jokainen lapsi on yksilö sekä luonteensa, ominaisuuksiensa ja taitojensa puolesta. Kaikkien ei tarvitse oppia samoja asioita samalla tavalla samaan aikaan. Eikä kaikkien tarvitse olla sellaisia kuin stereotypiat vaativat.

Mutta miten lasten erilaisuuteen osattaisiin suhtautua, kun omakin oleminen huutaa normien perään. Pitkä haluaisi olla lyhyempi ja lyhyt pidempi, laiha haluaisi olla kurvikkaampi ja muodokas hoikempi. Kiharahiuksinen haluaisi suoran kuontalon ja päinvastoin. Listaa voisi jatkaa vielä pitkään. Sen sijaan, että keskityttäisiin omiin vahvuuksiin, haikaillaan sen perään mitä ei ole. 

Tiedän, että lapseni ei ole kaikissa suhteissa norminmukainen 7-vuotias poika. Joissakin asioissa hän poikkeaa normista - tai ainakin kuvitellusta sellaisesta - melko paljonkin. (Sama koskee hänen kaveripiiriään, että eipä sillä.) Juuri siksi hän onkin niin hurmaava, omanlaisensa persoona. Toivon hartaasti, että hän säilyttää oman erityislaatuisuutensa myös koulumaailmassa, vaikka yhä enenevässä määrin sillä tuntuukin olevan väliä, mitä muut ajattelevat. Äitinä aion tehdä kaikkeni, ettei hän koskaan ottaisi normeista liian suuria paineita.