Läyhyttelyä

"Syksyllä sienestetään ja talvella hiihdetään. Talvilomilla matkustetaan kaukomaille ja lapsista otetaan somia kuvia. Keittiössä kokataan näyttäviä ruoka-annoksia ja laminaattilattia vaihdetaan kädenkäänteessä muovimaton tilalle. Nämä kaikki asiat ovat verraten arkipäiväistä puuhaa siihen saakka, kunnes ne ilmaantuvat Facebook-päivityksiin. Silloin ne kirjataan statuksiin ja höystetään tarvittaessa myös kuvilla."


YLE uutisoi eilen nettisivuillaan ikuisuusaiheesta nimeltä Facebook-päivitykset. Jutun mukaan on on olemassa ainakin yhdeksän erilaista tapaa päteä ja läyhyttää elikkäs ylitsevuotavin sanankääntein kuvailla joitakin tietynlaisia elämäntapahtumia. On kuulemma olemassa sieni-, ruoka-, matka-, hiihto-, palju-, lapsi-, remontti-, paikkakunta- ja kielteisläyhyttäjiä. 

Jos juttua on uskominen, on arveluttavaa kertoa kuvin tai sanoin sienisaaliista, makoisasta ateriasta, matkasuunnitelmista tai -kokemuksista, vapaa-ajan vietosta, hiihto- tai juoksulenkeistä, lasten edesottamuksista, remonttiprojekteista tai vaikkapa oman kotikaupungin mukavasta kesätapahtumasta. Hehkuttaa ei saa, mutta ei myöskään valittaa mistään. 

Teenkö siis sämpylänleivonnasta elämää suuremman asian kertomalla siitä Facebookissa? Kyllä en varmasti.

On tietysti asioita, joissa kannattaa harrastaa itsekritiikkiä. Esimerkiksi lasten kuvien julkaisussa kannattaa olla varovainen. Kukaan teini tuskin ilahtuu, jos luokkakaveri sattuu löytämään äidin vanhasta blogista hänen lapsuusaikaisia alastonkuviaan. Myös sitä sopii pohtia, kannattaako tulevista lomamatkoista huudella etukäteen kovin tarkasti ainakaan sellaisissa yhteyksissä, joissa tieto saattaa joutua vääriin käsiin korviin.

Kyllähän sitä voisi ärsyyntyä Facebookissa monenlaisista, jos asiaa siltä kantilta ajattelee. On kavereita, jotka ovat lauantaiaamuisin ulkoilleet, siivonneet, leiponeet ja kyläilleet ennen kuin minä saan silmäni auki. On kavereita, jotka lähettävät jatkuvasti pelikutsuja, vaikka olen suoraan ja epäsuorasti sanonut, etten pelaa Facessa yhtään mitään ja on kavereita, joilla melkein mikään ei ole koskaan hyvin, jos tilapäivityksiä on uskominen. Mutta en minä näistä jaksa ärsyyntyä. Jokainen eläköön oma elämäänsä. Ei se, mitä siitä sosiaalisessa mediassa kertoo, ole kuitenkaan koko totuus. Ja vaikka olisikin, ei toisen aktiivisuus ole minulta pois. Ja sitä, jolla on paha olo, voin yrittää piristää tai auttaa. 

Jutun mukaan läyhyttelyssä ongelma on siinä, ettei kukaan kuvaa Saarioisen äitien tekemää maksalaatikkoa, räkäisiä lapsia tai epäonnistunutta remonttiprojektia. Tulee kuulemma elämästä liian siloteltu kuva ja sitä kautta  luodaan suorituspaineita muille.  Syntyy kilpavarustelun kierre.

Niin. Minähän se olen peräänkuuluttanut täällä blogistaniassakin keskinkertaisuutta, tavallista elettyä elämää kiillotetun pinnan sijaan. Tulen tekemään sitä jatkossakin, virpomisoksat eivät meidän mökissämme ole ensi vuonnakaan musta-valkeita. Silti en jaksa uskoa sitä, että pienistä arkisista ilonhetkistä  tai oivalluksista kertomalla sitä olisi automaattisesti läyhyttäjä.

Tietenkään ajatus kilpavarustelukierteestä ei ole aivan tuulesta temmattu. Ihmisillä on kummallinen taipumus verrata itseään ja elämäänsä muihin ja tavoitella sitä, mikä näyttäytyy onnellisena. Saattaahan sitä tulla kuvitelleeksi, että jos naapurin umpirakastuneelta vaikuttava pariskunta ostaa uuden auton, käy Barbadoksella ja remontoi kotiaan, oma väljähtynyt avioliitto kohenee sillä, että tekee saman perässä. Vähän isommalla volyymillä tietenkin. Toisaalta joku moni osa voi ajatella, että naapurien elämän ja parisuhteen täytyy kumista tyhjyyttään, kun noin kovasti rahoillaan pröystäilevät. Että kaikki ei voi olla hyvin, vaikka siltä niin kovin näyttääkin.

Silti tuntuu omituiselta, että oman elämän hyvistä asioista ei saisia sanoa mitään siinä pelossa, että joku pitää sitä esittämisenä tai joku toinen tulee kateelliseksi. Enimmäkseen päivitykset suppisröykkiöistä, uunituoreista korvapuusteista tai mökkiremontista, lasten kuvat ja lenkki- tai matkaraportit kertovat siitä, mikä ihmisille on tärkeää täysin ilman esittämistä. 

Taas Suomen Selviytyjien Jania lainatakseni: se, mihin keskityt, lisääntyy. Jos keskittyy oman elämänsä onnellisiin asioihin, oma onni lisääntyy. Ei se voi olla keneltäkään pois. Sitä paitsi toisten hyvän olon päivityksistä voi saada inspiraatiota omaan elämään. Enkä puhu nyt matkimisesta vaan aidosta ispiraatiosta.

Useimmiten en itse ainakaan analysoi toisten päivityksiä sen syvällisemmin. Jos tykkään kuvasta tai tilapäivityksestä, tykkään siitä. Jos asia ei liikauta minua, jätän tykkäämättä. Jos jonkun jutut alkavat ärsyttää suunnattomasti, piilotan hänet uutisvirrastani. That's it. Lisäksi suuri osa päivityksistä menee kokonaan silmien ohi, kiitos Facebookin tekniikan.

Niiden, jotka jaksavat häiriintyä toisten some-elämästä, kannattaisi kliseisen kehtotuksen mukaan hankkia se oma elämä ja ruveta läyhyttämään sillä. YLElläkin luulisi olevan tolkullisempaakin uutisoitavaa kuin joutavanpäiväinen läyhytyskyttäily.