Opelle potkut

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa (nappasin kuvan Facebookista, autenttista lähdettä en tiedä). Silti muutama sananen siitä, miten paljon ihmistä voikaan ahdistaa ja suututtaa tämä nykyinen koulumaailmanmeno.

Facebookissa kiersi taannoin kuva, jossa 60-luvun koululainen vanhempineen kuunteli pelokkaana, kun opettaja antoi tulla henkisesti ympäri korvia koko porukalle. 2000-luvulla puolestaan opettaja kuuntelee pelokkaana, kuinka koululainen vanhempineen läksyttää opettajaa. 

Tänään on uutisoitu siitä, kuinka Alppilan yläkoulussa Helsingissä työskennellyt tuntiopettaja on erotettu tehtävästään poistettuaan taannoin koulun oppilaan ruokalasta voimakeinoja käyttäen. Opettaja näkee, ettei hänellä ollut tilanteessa kerta kaikkiaan muuta vaihtoehtoa, sillä oppilas oli hänen mukaansa aiheuttanut vaaraa itselleen ja muille sekä aiheuttanut ruokalassa yleistä turvattomuutta, mutta Helsingin opetusviraston mielestä opettajan käytös ei ollut asianmukaista eikä puolustettavissa. Kuitenkin esimerkiksi OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen on todennut, ettei irtisanominen ole tilanteesta kuvatun videon perusteella kohtuullista. Opettaja toimi tilanteessa Luukkaisen mielestä täysin oikein. 

Tapauksesta on noussut internetissä kohu. Asiaa on kommentoitu puoleen ja toiseen. Enemmistön mielestä asiaan on saatava oikeus, sillä jos opettajien kaikki oikeudet viedään, kieroonkasvaneet herrantertut saavat terrorisoida koulussa miten sattuu. Ja minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, joten työelämän pelisääntöjenkin voi olettaa tulevina vuosina muuttuvan.

Omat kokemukseni opettajuudesta eivät ole järin ruusuisia. Kyllä, opettaminen oli ja on minusta antoisaa ja tärkeää puuhaa. Mutta. Siinä se.

Kärjistetysti sanottuna toisinaan minusta tuntui, että (varsinkin määräaikaisella) opettajalla on pelkästään velvollisuuksia ja oppilaalla vain oikeuksia. Opettajalla on velvollisuus antaa opetusta, oppilaalla oikeus saada sitä. Oppilaalla on oikeus rauhalliseen ja turvalliseen työskentely-ympäristöön, opettajalla velvollisuus luoda sellainen. Oppilaalla on oikeus saada perustelut esimerkiksi arvioinnista, opettajalla velvollisuus esittää perustelut. Näissä asioissa ollaan koulussa tarkkoja. Mutta kun tullaan siihen, että oppilaalla on velvollisuus tehdä annetut tehtävät ja käyttäytyä asiallisesti ja opettajalla oikeus vaatia näitä sekä rangaista laiminlyönneistä tai epäasiallisuuksista, periaatteista aletaan lipsua huolestuttavasti. Enkä puhu nyt vain oppilaista vaan myös rehtoreista. Opettaja jää tilanteessa helposti yksin.

Oppilaat siis tietävät oikeutensa mutta viis veisaavat velvollisuuksistaan. Väitän, että tämä on kotien perua. Lapsia ei opeteta yhteisvastuullisuuteen, ei velvoiteta mihinkään eikä opeteta työntekoon vaan curlataan kaikki mahdolliset esteet pois tieltä. Jos ei huvita, ei ole pakko. Tämä asenne siirtyy kouluunkin. 

Opettajan mahdollisia virheitä kytätään suurennuslasin kännykkäkameran kanssa. Koska opettajalla on velvollisuus sitä ja tätä ja oppilaalla on oikeus. Opettajan pitää sietää mitä vain, koska hänellä on velvollisuus. Itse olen kuunnellut aivan kohtuutonta vastustusta ja pilkantekoa oppilailta melkein kokonaisen vuoden saamatta tilanteelle esimiehen tukea. Nuoret nyt ovat sellaisia. Sinulla on velvollisuus. Oppilailla oikeus. Siinä kohtaa, kun vanhemmat hyökkäsivät kimppuuni, päätin, että nyt saa riittää. Minullakin on oikeus tehdä rauhassa omaa työtäni. Sen jälkeen en ole opettajan työtä tehnytkään.

En kannata karttakepillä sormille -mentaliteettia. En kannata pelolla kasvattamista. En kannata väkivaltaa. Nämä eivät kuulu sen enempää kouluihin kuin koteihinkaan. Mutta jonkin pitäisi kouluissa muuttua.

Se jokin on kunnioitus. Kanssaihmisten, myös opettajan, ympäristön ja työnteon kunnioitus.

Minäminäminän tilalle pitäisi jollakin konstilla saada kasvatettua me-henki. En unohda ehkä koskaan sitä, kun koulun seinän töhrinyt oppilas nauroi minulle päin naamaa, kun puhuin vahingon korvaamisesta. "Mitä välii, mun faijalla on kyllä rahaa." Joten se siitä. Tunti jälki-istuntoa muodon vuoksi ja lasku raharikkaalle isälle. Olisikohan oppilas yhtään tullut ajatelleeksi tekonsa järkevyyttä, jos olisi joutunut puhdistusliikkeen ammattilaisten kanssa siivoamaan jälkiään?