Intuitiolla

Pojallani on kaveri, jonka seuraan hän kovasti hakeutuu. 

Kaverisuhteet ovat tietysti iloinen asia, mutta äitinä intuitioni sanoo, että tämän kaverin seura ei välttämättä tee hyvää. 

En osaa sanoa, mistä tunne tulee. Osittain kai siitä, että lapseni kertoman mukaan siellä aina sattuu ja tapahtuu, missä tämä kaveri kulloinkin liikkuu. Eikä aina yleensä niin kivoja asioita. Silläkin on osansa, että kyseiseen kaveriin liittyen perheessämme on käyty ensimmäiset homottelu-keskustelut. Kolmanneksi olen ollut huomaavinani, että kaveri, ilmeisesti isompien sisarustensa mallin mukaan, on hyvä älyttämään poikaani, joka on omalla tavallan hyväuskoinen höperö.

Dilemma on paha. Olenko pahimman luokan ylisuojeleva curling-vanhempi, kun yritän eliminoida mielestään ei-toivotut ihmiset ja tapahtumat lapseni elämästä? Vai onko sittenkin kyse puhtaasta rakkaudesta ja terveestä suojelunhalusta? 

Onko kaveripiirin rajoittaminen oikein? Mahdollista edes?

Miten selittää asia seitsemänvuotiaalle? Ei ainakaan niin, että en halua että leikitte yhdessä vapaa-ajalla, koska näen, että siitä ei hyvää seuraa. 

Mieluusti annan kaverille mahdollisuuden. Mutta siitä pidän kiinni, että haluan olla itse valvomassa, että leikit todellakin sujuvat. Oli se sitten oikein tai väärin, niin aion uskoa intuitiooni. Alkaa sitä paitsi olla viimeisiä hetkiä, kun voin tällaisiin asioihin vaikuttaa.