Hyvin pärjätty!

Perheen äiti lähti päiväksi ystävättärensä kanssa toiseen kaupunkiin. Ostoksille, syömään, virkistäytymään. Isä jäi lasten kanssa kotiin. 

Illalla, kun äiti tuli kotiin, hän huokaisi helpotuksesta: hyvin oli perheellä mennyt! Lapset oli ruokittu, ulkoilutettu, pesty ja pantu nukkumaan. Keittiökin oli siivottu. Mahtavaa, ylistys isälle, joka selvisi päivästä lasten kanssa vaikka äiti oli pois. Siis yhdestä päivästä! Mikä ihana mies!

Aina, joka ikinen kerta (aika usein siis), kun tällaisesta kuulee, niskavillat nousevat pystyyn. Eikä suinkaan ihastuksesta. 

Ensinnäkin: millaisia vätyksiä naiset puolisoikseen ja lastensa isiksi valitsevat, jos on epäilyksenalaista, pärjääkö aikuinen mies pienten lasten kanssa yhden kokonaisen päivän. Jos saa arvata, äiti on varmaankin tehnyt ruoan valmiiksi, valinnut illalla vaatteet valmiiksi odottamaan päivän rientoja ja kirjoittanut paperille ohjeet, mitä tulee milläkin kellonlyömällä tehdä. 

Toisekseen: mistä tulee naisen pakkomielle hallinnoida perheen elämää myös silloin, kun ei itse ole paikalla? Onko niin, että naisen standardi on se ainoa oikea, jolla mitataan onko päivä mennyt hyvin vain huonosti? Voi olla, että miehen johdolla päivä ei mene samassa järjestyksessä ja samalla tahdilla kuin äiti on suunnitellut. Mutta onko se niin vaarallista?

Myönnän, että olen itsekin ollut kontrollifriikki. Olen toiminut juuri niin kuin edellä kuvasin. Koko ajan poissa ollessani jännitin, miten kotona menee. Rentoutuminen oli vaikeaa. Sitten tajusin. Lapseni isä on luotettava henkilö. Hän toimii varmasti kaikessa lapsen parasta ajatellen. Hän on myös ensihetkistä alkaen osallistunut lapsen hoitamiseen ja kasvattamiseen täysipainoisesti. Hän siis tietää, että lapsi tarvitsee ruokaa viisi kertaa päivässä, päivälepoa (silloin ennen, nyt tilanne on se, että lepoa tarvitsee enemmän aikuinen kuin lapsi), kuivat vaipat (joskus monta vuotta sitten tämäkin) ja tarpeeksi vaatetta ulos. Voin olla täysin huoletta. 

Ihan varmasti isä tekee monta asiaa lapsen kanssa eri tavalla kuin äiti, mutta se ei haittaa, kun voi luottaa siihen, että perusasiat tulevat hoidetuksi. Mitä enemmän lapsella on rakastavia aikuisia huoletimassa hänestä, sitä parempi. Äidin on siis ehdottoman välttämätöntä löysätä omaa pipoaaan ja luottaa lasten isään. Antaa tälle tilaa olla lapsen kanssa. 

Ei isä ole mikään äidin pikku apulainen, joka saa olla silloin lasten kanssa kun se äidille sattuu sopimaan. Hänen ei myöskään tarvitse toimia juuri äidin määrittelemien ohjeiden mukaan. Hänelle pitää antaa tilaa tehdä asiat omalla tavallaan. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa järjestää päivä.

Nainen! Siinä kohtaa, kun mielesi tekee antaa 10 pistettä ja papukaijamerkki miehelle siitä, että hän on pärjännyt lasten kanssa peräti yhden kokonaisen päivän, mieti, haluaisiko itse samaa alentuvaa kohtelua puolisoltasi? Onko omien lasten kanssa kotona oleminen oikeasti sankariteko sen enempää mieheltä kuin naiseltakaan?