keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Niille, jotka eivät olleet paikalla

Eilen illalla oli eppuluokkalaisen vanhempainilta. Teemana oli hyvinvointioppiminen. Puhuttiin siitä, miten vanhemmat voivat tukea lapsen hyvinvointia niin koulussa kuin kotonakin.

Keskustelussa nousivat esiin niin säännöllinen rytmi (lepo, ravinto, liikunta), perheen yhteisen "luppoajan" tärkeys, ruutuajan rajoittaminen, omatoimisuuteen kannustaminen, kuulumisten kyseleminen, asiallisesta varustuksesta huolehtiminen, vanhempien läsnäolo ja kannustaminen kuin sekin, että lapsen ei pitäisi joutua lunastamaan hyväksyntää suorituksilla. Ja paljon muitakin asioita. Tärkeitä asioita kaikki.

Ongelma vain on siinä, että hyvin todennäköisesti juuri ne perheet, joissa nämä asiat eivät toteudu ja jotka opastusta (eniten) tarvitsisivat, eivät olleet paikalla. Eivät ne koskaan ole. Jo se, että perheestä joku tulee vanhempainiltaan on merkki siitä, että asiat perheessä eivät ole ainakaan kokonaan kierossa. 

Tietenkään kukaan ei pääse joka vanhempainiltaan paikalle - varsinkin, jos perheessä on paljon lapsia, mutta jos poissaoloja on enemmän kuin osallistumisia, koulussa olisi syytä hälytyskellojen soida. Vaan mitäpä koulu voi asialle tehdä? Ei se, että vanhempi ei käy vanhempainilloissa, ole syy lastensuojeluilmoitukselle. Eikä oikein korrektilta tunnu sekään, että opettaja soittelisi perään ja kyselisi, mikset taaskaan tullut paikalle. Vapaaehtoisia tilaisuuksiahan nuo ovat. Mutta väistämättä jatkuvat poissaolot vaikuttavat kasvatuskumppanuuteen ja - kyllä, ovat merkki jostain. Välinpitämättömyydestä. Syystä tai toisesta.

Mielestäni yksi tärkeimmistä lapsen kouluhyvinvoinnin tukemisen tavoista on kiinnostuksen osoittaminen lapsen koulunkäyntiä kohtaan sekä positiivisen asenteen välittäminen. Kaikkien vanhempien omat koulukokemukset eivät välttämättä ole kovin ruusuisia. Se saattaa heijastua siihenkin, kuinka lapsen koulunkäyntiin suhtautuu. Jos vanhempi uskoo aidosti siihen, että koulussa on kivaa ja koulu on tärkeää, lapsi todennäköisesti uskoo siihen myös. Jos taas vanhemman mielestä (Aino Kontulan kirjan nimeä lainatakseni) reksi on homo ja opettajat hullui eli koulu on paska paikka ja vanhempainillat niin tyhmiä ettei niihin kannata mennä, ennemmin tai myöhemmin asenne tarttuu myös lapseen. 

Nykyisin julkista keskustelua seuratessa tuntuu joskus siltä, kuin vanhemmat kokisivat opettajat vastustajiksi, joiden elämäntehtävä on kiusata lapsia. Niin se ei mene. Kyllä opettaja on lapsen puolella. Joskus opettajan tosin pitää vaatia, olla kovana, asettaa rajat, joiden yli ei kerta kaikkiaan mennä. Vanhempienkin pitäisi.

Vanhempainiltoihin osallistuminen on mielestäni tärkeää nimenomaan yhteisen kasvatuskumppanuuden rakentamisessa. On aivan eri asia viestitellä Wilman kautta kuin tavata opettaja henkilökohtaisesti. Kun kuulee, mitä koulussa tapahtuu, voi myös omia kokemuksiaan tarkastella uudesta näkökulmasta. 

Mutta turhaanpa minäkin tästä paasaan. Ne vanhemmat, joiden vanhempainilloissa pitäisi käydä mutta eivät niissä "kiireidensä" takia käy eivät varmaankaan tätä tekstiä lue. Ja jos aloittivatkin, niin vetivät herneen nenään viimeistään kolmannen kappaleen kohdalla ja lopettivat lukemisen. Mutta silti tämä on niille, jotka eivät eilen(kään) olleet paikalla. Miettikää vähän. Menkää ittehenne.

Jälkikirjoitus.

Jos tätä lukee nyt joku lapseni luokkakaverin tai jonkun muun ekaluokkalaisen vanhempi, joka ei ole päässyt syksyn vanhempainiltoihin, niin ymmärrättehän: en tietenkään tarkoita syyllistää teitä kirjoituksellani. Niin kuin kirjoitin: kukaan ei pääse mukaan aina. Ja useimmilla lapsilla on kaksi vanhempaa, jotka voivat vuorotella. Lähinnä mietin niitä perheitä, joiden kumpikaan vanhempi ei ole esimerkiksi neljän ensimmäisen vuoden aikana päässyt mukaan _kertaakaan_. Juu nou.

5 kommenttia:

  1. Aika hyvää yleistystä: jos vanhempi ei käy vanhempainilloissa, on jotain mätää kotona ja vanhemmat ovat välinpitämättömiä. Yhdessäkään vanhempainillassa en ole käynyt. Opettajan kanssa on vanhempainvartit, joissa keskustellaan lapsen asioista. Sen koen tärkeämmäksi. Vanhempainiltojen annin uskon olevan vähäisempi ja niistä saa tietoa kyllä myöhemmin paperilla. Arvostan opettajia suuresti ja välitän lapseni koulunkäynnistä ja siitä, miten siellä koulussa menee. Ja tosiaan näen opettajat kyllä muulloinkin, ei se vanhempainilta ainakaan täällä ole ainoa mahdfollisuus nähdä opettaja. Myös reissuvihko ja kännykkä ovat hyviä tapoja pitää yhteys opettajaan.

    Onko sinulla, hyvä kirjoittaja, jotenkin ylempiarvoinen olo nyt, kun kävit vanhempainillassa ja pääsit lyttäämään ne, jotka eivät tulleet paikalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuin postaukseeni kirjoitin - en todellakaan kirjoittanut tästä nimenomaisesta illasta. Vaan yleensä. Kuulin eilen, että esimerkiksi erään neljäsluokkalaisen luokassa on perheitä, joista kumpikaan vanhemmista ei ole kertaakaan käynyt vanhempainillassa. Siinä on jo jotakin mätää.

      Vanhempainillan arvo on minusta nimeomaan kasvokkaiskeskustelussa. Joo, asiat saa myöhemmin paperilla, mutta poissaolija ei ole paikalla kertomassa omia ajatuksiaan. Sitten on hyvä mussuttaa jälkikäteen tehdyistä päätöksist. Sellainen on äärimmäisen epäreilua niitä kohtaan, jotka osallistuvat.

      Poista
  2. Meillä vanhempainillat ovat menneet hajautetusti molempien vanhempien kesken, ja yleensä onkin paikalle päästy. Jäin kuitenkin miettimään juuri sitä henkilökohtaista antiani.

    Ymmärsin kyllä siis pointtisi, ja näinhän se menee monessa. Ne, joita pitäisi eniten tavoittaa, ovat vaikeimmin tavoitettavissa. Silti pohdin tätä nyt siltä kannalta, että mitä ne illat tarjoavat juuri minulle.

    Reissarit, sähköiset ja tavalliset, toimivat lasteni kouluissa hyvin. Tietoa siis tulee jatkuvasti, ja yhteys toimii molemmin puolin. Myös soittaen. (Näin siis lasteni opettajien kanssa, tiedän ettei se kaikilla luokilla tai kouluilla toimi yhtä hyvin). Tiedän, että meille vanhemmille tulee heti tieto, jos luokassa tai koulussa on ongelmia, ja se tulee vielä nopeammin jos on lasta henkilökohtaisesti koskevia ongelmia. Saamme säännöllisesti tietoa muutenkin, ei siis vain ongelmista. Saamme henkilökohtaisia viestejä, emme vain massapostauksia. Tiedän, että tämä kuluttaa opettajan työaikaa, mutta se on korvaamatonta, enemmän kuin vuosittainen vanhempainilta.
    Vanhempainvartti, tai kuinka pitkäksi se nyt onkin venynyt taas antaa mahdollisuuden keskustella opettajan kanssa kasvotusten. On kotitiedotteet, ja muu yhteydenpito. Näitä ajatellen en itse esimerkiksi saanut varsinaisesti mitään uutta tai ihmeellistä edellisestä vanhempainillasta, vaikka siellä olinkin, myös esittäytymässä vanhempaintoiminnan vuoksi. Tai no, pääsinpä taas ratsaamaan lapsen pulpetin. Kun vanhempainiltoja on jouduttu hajaannuttamaan usealle illalle, tulee samalla myös tupla-tripla-jne kertaus koulun yleisistä asioista (joka meillä on ainakin kuulunut ohjelmaan).

    Esikoululaisen uusi tilanne taas oli enemmänkin informatiivinen, myös meille vanhemmille vaikka juuri sille illalle vanhempainiltavuoro oli miehellä. Siellä ei luonnollisestikaan ole myöskään päässyt vakiintumaan vielä sellaista kontaktia, kuin isompien kanssa, jotka molemmat jatkoivat samojen opettajien kanssa.

    Olen muuten valtavan iloinen molempien koululaisteni opettajista. Olen varmaan kyllästymiseen asti kummallekin tolkuttanut, että heillä on hienot ja hyvät opettajat. Täytyy ehkä vähän jo himmailla, ettei mene ylenpalttiseksi kehumiseksi ;) Ne on sellaisia pieniä lottovoittoja, joita arvostaa.

    En nyt tiedä oliko näissä pohdinnoissa mitään järkeä, mutta tulipa pohdittua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä mietin vanhempainillassa sitä, että olisi hauskaa lainata vanhempainiltaan vaikka jonkun sähköasentajan aivoja, siis sellaisen ihmisen, joka ei ole ollut oman kouluaikansa jälkeen missään tekemisissä koulumaailman kanssa. Miltä nuo jutut sitten kuulostaisivat? Saisiko niistä enemmä? Open ammatin kautta vanhempainiltojen sisältö on enemmän kuin tuttua - enkä minä nykyisessäkään työssänikään ole päässyt opetus- ja kasvatusasioita karkuun ;).

      Meilläkin tämän muutaman viikon perusteella yhteydenpito toimii oikein mallikkaasti. Ja tosiaan - mitään uutta ja ihmeellistä vanhempainillassa ei tullut esiin. Mutta ajattelen, että ainakin tässä vaiheessa tilaisuuden arvo on vanhempien verkostoitumisen ja tutustumisen antama hyöty lasten ryhmäytymiselle ja luokkahengelle. Mahdollisissa ongelmatilanteissa on kaikkein helpointa, jos vanhemmat voivat keskustella asioista kasvokkain avoimesti. Se, että ope yrittää hoitaa asioita jokaisen perheen suuntaan erikseen, on kestämätön tilanne.

      Poista
  3. Itse kohta 9 v. kahden lapsen kautta vanhempainilloissa käyneenä ottaa päähän aina nuo nukkuminen-syöminen-ulkoilu-paasaukset. Olen juuri samaa mieltä kuin sinä, että ne perheet kenelle ko. asioita pitäisi opettaa eivät koskaan ole paikalla. Miksi siis jokaikinen kerta pitää pitkät puheet näistä kaikille paikallaolijoille aivan selkeistä jutuista? Tuntuu kuin opettajat ajattelisivat vanhemmatkin lapsina. Ärsyttävää! Pikkuhiljaa voisi siirtyä jo aikuisille puhumiseen.

    Ymmärrän ihan hyvin naapuriani, joka ei viitsi nuoremman lapsen vanh.illoissa käydä kuin yhden kerran silloin, kun ope on vaihtunut ts. tapaamassa opettajan. Hän on kuullut ne samat jutut jo useampaan kertaan.

    Kaiken huippu on se, että jokaisessa kevätjuhlassa rehtori muistuttaa puheessaan myös lasten ja nuorten nukkumisesta ja siitä, että kotitöitä pitää tehdä kesälläkin.

    Kyllähän tuo aluksi nauratti, mutta pikkuhiljaa alkaa tympimään.

    Olen toki samoilla linjoilla kanssasi, että lapselle on kuitenkin tärkeätä, että juuri hänen vanh.illassaan käydään. Onhan siellä usein tehtynä kirje tai piirros vanhemmille. Sen vuoksi kai jaksan käydä kahteen kertaan nämä samat tylsyydet kuulemassa :D .

    Verkostoituminen... Kaunis ajatus, mutta tosiasiassa en tunne kuin lasteni parhaimpien kavereiden vanhemmat. No, heidätkin lähinnä tiedän, en tunne. Varmaan muualla on verkostoiduttukin paremmin.

    Kouluun ja opettajiin olen muuten ollut/olen pääsääntöisesti tyytyväinen.

    VastaaPoista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!