Tekstit
Tulin lapsen kouluuntulotarkastuksessa kertoneeksi työrintamalla tapahtuneesta alanvaihdoksestani. Lähdettyämme koululta tulin ajatelleeksi, että kiinnostuksen puutteen myöntäminen tuntuu olevan opettajien keskuudessa monia muita ammatteja arempi aihe.
Kyllähän sitä opettajainhuoneessa päivitellään, minkälaista sirkusta koulunpito oikein onkaan, mutta julkisesti sen tunnustaminen on kiellettyä. Muistan aiheuttaneeni useampiakin kiusallisia hiljaisuuksia kollegoissa sanoessani haaveilleeni muistakin töistä kuin opettamisesta. Olin vuosia jo ajatellut, että olisi hauskaa kokeilla jotakin muutakin. Minulle opettaminen ei ollut henki ja elämä, vaan työtä siinä missä joku muukin. Tein sitä, koska opettaminen oli minusta hauskaa - ja koska siitä maksettiin. Lisäksi olen sitä mieltä, että jokaisen opettajan olisi hyvä kokeilla jotakin muutakin työtä (enkä puhu nyt opiskeluaikaisista kesätöistä siivoojana) kuin opettamista, ihan perspektiivin takia. Koulumaailma on kuitenkin niin omanlaisensa ja - anteeksi vain - sisäsiittoinen ja paikoin ulkokultainen. Toki myös antoisa.
Opettajan kuuluu pitää työstään, kokea opettaminen kutsumukseksi ja (yhdeksi) elämäntehtäväkseen. Opettajuus ei ole työtä vaan elämäntapa. Oppilaat ovat ihania ja arki sujuu kuin tanssi. Niin vain kuuluu sanoa. Tästä syystä Alppilan oppilasta tönäissyt opettaja herätti niin vahvoja tunteita sekä puolesta että vastaan.
Itse en ole koskaan kokenut opettajankoulutuksessa otsaani iskettyä kansankynttilän leimaa omakseni, vaan ahdistuin siitä, että pitäisi kaikilla mahdollisilla ja mahdottomillakin elämänalueilla olla niin sievä ja siisti. Niin - opettaja. Ehkä nämä vaatimukset eivät edes vastaa todellisuutta, mutta minua ne rajoittivat. Uhmasin niitä tahallani.
Innostun nykyisistä töistäni valtavan paljon. Olen etuoikeutettu saadessani tehdä tällaisia töitä. Silti kyse on "vain" työstä. Minun ei tarvitse olla esimerkillinen tälläkään foorumilla siksi, että teen kustannustoimittajan töitä. Totta kai hyvät käytöstavat kuuluvat kaikille, mutta opettajalta vaaditaan aivan toisenlaisia asioita kuin terveydenhoitajalta tai hitsaajalta. Tai kustannustoimittajalta.
Opettajan on kiellettyä sanoa, että nyt ei paljon kiinnosta tämä homma. Kaupan kassa saa niin sanoa, totta kai. Sairaanhoitajan suorastaan kuuluu valittaa kohtuutonta työtaakkaansa. Vaikka suhteellisen moni opettaja liukuu alalta pois muihin töihin, se pitää tehdä vaivihkaa ja löytää syy itsestä. Ei voi sanoa ääneen, että määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen on perseestä tai että työn vaatimukset ovat resursseihin nähden kohtuuttomat. Syy alanvaihtoon pitää löytyä jostakin muualta. Itsestä. Sieltähän se minunkin tapauksessani löytyi.
Olen itse syypää siihen, että tänä kesänä minua hymyilyttää enemmän kuin vuosiin.
Opena olo ei todella ole helppoa. Olet ollut rohkea, kun olet hakeutunut uusiin töihin :)! Hieno homma että hymyilyttää :)!
VastaaPoista:)
PoistaOnnea uran vaihdoksesta. Tiedän kuitenkin, että sairaanhoitajalla ja kaupan kassalla on ihan yhtä kova sosiaalinen paine sanoa, että ei pidä työstään kuin kerrot opeilla olevan. Minulla on kokemusta kassasta ja sh:n työstä. Eli kyllä vain, jopa ne Alepan kassat tuntevat painetta kehua työtään ja korostaa sen sopivuutta itselleen. Se on katsos niin, että työ on se mistä ihminen saa leipänsä, ei sitä sovi toitottaa työpaikalla, että työ on kakkaa, en tykkää. Sellaisten tunteiden pitäminen sisällään on jo pelkästään kohteliaisuutta, muiden samassa ammatissa toimivien kunnioittamista.
VastaaPoistaPikemminkin kannattaa tehdä kuten sinä teit, vaihtaa hiljaisuudessa työtä. On siis kiva, että olet iloinen uudesta työstä, mutta en tiedä miksi opettajan työ on mielestäsi noin poikkeuksellista. Se on työ siinä missä sairaanhoitaja tai kaupan kassa.
En kyllä ihan ymmärrä, miten se voisi kollegiden tunteita loukata, jos sanon, että haaveilen muunlaistenkin töiden kokeilemisesta tai että opettajuus ei ole minulle ollenkaan sellainen elämäntehtävä, ettenkö voisi muutakin tehdä. Minusta on hyvä ajatella ja katsella asioita useammasta näkökuölmasta - mutta jos sellaiseen ei koe tarvetta, niin ei siinä mitään :).
PoistaMitä tulee ammatin vaihtamiseen kaikessa hiljaisuudessa - en ole ollenkaan niin varma, että se on kaikissa tapauksissa hyvä asia. Jos koskaan ei nosteta ammatin tai rakenteellisia kipukohtia esiin, asiat eivät koskaan muutu. Että ehkä olisi hyvä joskus nostaa kissa pöydälle ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Minustakin opettajuus on ammatti siinä missä muutkin, mutta koen - ja tiedän, että asiasta on ihan tutkimustietoakin olemassa - että opettajiin kohdistuu hyvin toisenlaisia odotuksia ja vaatimuksiakin kuin monen muun ammatin edustajiin. En esimerkiksi ole koskaan kuullut kenellekään sanotun, ettet voi kannattaa homoseksuaalia presidentiksi, koska olet töissä kaupan kassalla. Minulle sen sijaan on sanottu näin, koska olen opettaja. Enkä usko, että kesksustelupalstalla kauhisteltaisiin sitä, jos joku näkee tutun hitsaajan humalassa kaupungilla. Sen sijaan vastaava keskustelu on, jossa kauhistellaan lapsen lastentarhanopettajan toimintaa.
Tällaisia esimerkkejä löytyy useita. On sitten henkilöstä kiinni, haittaavatko nuo odotukset vai eivät.