Unelma onnesta

Kaikki pikkutytöt haaveilevat prinsessan elämästä. Olisi oma poni, paljon kauniita mekkoja, kimalteleva tiara ja sitten joskus löytyisi prinssi ja puoli valtakuntaa. Oi onnea!

Tänään avioituva naapurimaan prinsessa Madeleine puolestaan on koko ikänsä haaveillut taviksen elämästä. Jossain lehtijutussa mainittiin hänen kertoneen olleensa kaikkein onnellisimmillaan hevostalleilla, joissa prinsessa pantiin talikon varteen lantaa luomaan siinä missä muutkin hevostytöt. Nyt aikuisena sama onni on tainnut löytyä New Yorkista.

Toki prinsessan kohdalla taviselämä on suhteellinen käsite. Luksukseen Madeleinella ja puolisollaan lienee varaa jatkossakin - tavallisuus tarkoittanee sitä, ettei tarvitse koko ajan olla suurennuslasin alla ja kuvattavana niin kuin Ruotsissa.

Prinsessojen - Madeleinen toiveen tavallisesta elämästä jakaa ainakin Norjan prinsessa Märtha Louise ja Monacon prinsessa Stephanie - ajatukset herättävät pohtimaan sitä, mikä ihmisen tekee onnelliseksi. Ilmeisesti ei ainakaan maallinen mammona, kimalle ja krumeluuri tai se, että voi viettää elämäänsä tekemättä mitään "oikeaa työtä" elantonsa eteen. Edes julkisuus ei ole se juttu.

Onni taitaa sittenkin koostua siitä, että saa rakastaa ja on rakastettu ja että löytää elämälleen mielekästä sisältöä. Pelkkä oleminen ei tee onnelliseksi. Eikä raha.

Toivon sydämestäni, että Madeleinen unelma onnesta toteutuu ja hän saa elää sellaisen elämän kuin itse haluaa. Elämä prinsessana - etenkin kruununperillisen pikkusisarena - kuulostaa minun korviini ainakin kamalan ahdistavalta kultaiselta häkiltä. En ollenkaan ihmettele prinsessojen kaipuuta pois sellaisesta.