Photoshopattuja paineita

Facebookissa silmiini osui linkki sivulle, jossa on animaation avulla vertailtu eri maailmantähtien kuvia ennen ja jälkeen photpshoppauksen. Animaatiot kuvastavat sitä, mikä tässä maailmassa mättää. Kauniiden ja hyväkuntoisten ihmisten kuvia "parannellaan" sillä seurauksella, että kuvissa niin kuudettakymmenettä käyvä Madonna kuin häntä parikymmentä vuotta nuorempi Britney Spears näyttävät muovinukeilta. 

Toki ymmärrän kuvankäsittelyn tiettyyn pisteeseen asti. Turha muuten hyvää kuvaa on jättää käyttämättä harottavan hiussuortuvan takia, kun häiritsevä ysityiskohta voidaan poistaakin. Ja kukapa ei haluaisi valokuvassa cuperosa-ihonsa väriä tasoitettavan. Mutta on älytöntä silottaa kaikkia juonteita tai laihduttaa ihmistä luonnottoman näköiseksi. Tai pidentää jalkoja pariakymmentä senttiä. Ihmiset nyt vain ovat epätäydellisiä. Vanheneminen nyt vain kuuluu elämään. Harvalle meistä 50 kiloa on niin sanottu ominaispaino, jossa keho ja mieli voivat hyvin. Vain lapset ovat täysin siloposkisia.

Ihmisten hinkua pysyä ikuisesti nuorena on vaikeaa ymmärtää. On fysiologinen fakta, että iho rypistyy, hiukset harmaantuvat ja rinnat alkavat roikkua iän myötä. Miksi sitä vastaan täytyy taistella niin vimmatusti? Ei ole mikään arvo, että ihminen näyttää kolmevitosena parikymppiseltä. Ei sellaiseen pidä pyrkiä.

Kaiketi kyse on epävarmuudesta. Illuusiosta, että elämä on vielä edessä. Halusta todistella, että minä kelpaan. Harva onnellinen ihminen kaipaa muualle ja havittelee pääsystä junaan, joka meni jo.

Minusta ryppyiset vanhukset ovat kauniita. Kädet ja jalat, joissa näkyvät työnteon jäljet, ovat liikuttavia. Jokainen uurre, kyhmy ja kuoppa kertoo eletystä elämästä. Tarinat ovat arvokkaita. Viisaus asuu vanhoissa naisissa, niin kuin Antti Tuurin Pohjanmaa-romaanissa sanotaan. 

Ennen muuta nuorten tyttöjen takia on huolestuttavaa, että aikuiset naiset eivät kykene hyväksymään itseään sellaisena kuin luonnollista on. Niin kuin Elonkerjuun viulisti Johanna Koivu Facebook-sivuillaan toteaa, yhä nuoremmat tytöt kärsivät kohtuuttomista ulkonäköpaineista ja sairastuvat siksi syömishäiriöihin. 

Median pitäisi muuttua, ilman muuta. Olisi enemmän kuin suotavaa, että mainoksissa käytettäisiin normaalipainoisia naisia nälkäkurkien sijaan ja lehdissä haastateltaisiin muitakin kuin raakellignelleitä. Mutta ennen muuta äitien ja muiden läheisten naisten pitäisi uskaltaa suhtautua itseensä ja kanssasisariin armollisemmin. Ei sen niin väliä, vaikka harmaata pukkaa ja sibeliukset ilmestyvät silmien väliin. Pääasia on, että voi hyvin ja nauttii elämästä. Naapurin erjan ja työpaikan annan arvostelemisestakin pitäisi päästä eroon, vaikka heidän elämäntapansa ei kohtaisikaan omia arvoja.

Naisilla on kummallinen tapa kääntyä toisiaan vastaan. Pitäisi pitää yhtä. Kehua kaveria - ja itseä. Pitäisi muistaa se, mikä ihmisessä on hyvää. Panostaa vahvuuksiin. Ehkä näillä eväillä päästäisiin eroonylettömistä ulkonäköpaineista. Sitä lienee turha odottaa, että mediatalot tarttuvat toimeen ensin. Kas, kun sitä myydään, mitä ostetaan.