Hinnasta viis

Niin sosiaalisessa kuin epäsosiaalisessakin mediassa on viime päivät kohuttu helsinkiläisravintolan veden kalleudesta. Kansa ei purskuttamatta niele 1,5 euron hintaa. Eikä pidäkään niellä, etenkin kun ravintoloitsija Hans Välimäki kommentoi asiaa varsin ylimielisesti. Myös Michelin-tason kokin pitäisi muistaa, että ravintolan pyörittämisessä kyse on ennen muuta asiakaspalvelusta. Hyvä ruoka on vain osa sitä, vaikka toki erinomaisen tärkeä sellainen. Toinen tärkeä osa on asiakasviestintä. 

Kävin huvikseni kurkkaamassa Midhillin ruokalistaa. Niin, Midhillissä persiillään eivät ole ainoastaan hinnat (henkilökohtaisesti voin maksaa esimerkiksi suodatetusta tai lähdevedestä jonkin verran, mutta hanavesilasillisesta 1,5 euroa on kyllä liikaa). Ruokalista vilisee kielivirheitä ja -kökköyksiä. Luulisi tuollaisia hintoja pyytävällä yrityksellä olevan varaa kielenhuoltajan palveluihin. 

Sama ilmiö pisti silmääni jyväskyläläisen ravintola Pöllöwaarin Facebook-sivuja tutkaillessani. Ravintola mainostaa itseään Jyväskylän parhaana ravintolana. Ruokansa ja palvelunsa perusteella se sitä varmasti onkin. Yrityksen kirjallinen asiakasviestintä sen sijaan ei vakuuta. 

En varsinaisesti epäile sen enempää Midhillin kuin Pöllöwaarinkaan ruoan laatua, mutta huolittelematon kieli vaikuttaa valitettavasti molempien yritysten imagoon negatiivisesti. Vaikka kyseessä on pieni yksityiskohta kokonaiskonseptissa, minulle - ja uskoakseni suhteellisen suurelle joukolle ihmisiä muutenkin - tuo yksityiskohta on merkittävä. Voipa vilahtaa mielessä, että jos tällaisessa asiassa luistetaan, mitenkähän lienee muiden "pienten" yksityiskohtien laita. Jos tulee valinnan paikka, menen ilman muuta sellaiseen ravintolaan, jonka menu ei vilise yhdyssana- ja välimerkkivirheitä.

En ole mikään ruokahifistelijä eikä minua ole vaikeaa miellyttää ruoan suhteen. Itse asiassa olen pitänyt useimmista ravintoloissa syömistäni annoksista, vaikka toki toisissa ravintoloissa ruoka on ollut parempaa kuin toisissa. 

Muissa asioissa olen ronkelimpi. Mielestäni ravintolan taso mitataan paitsi ruoan maussa, sopivassa hinta - laatusuhteessa, palvelussa ja wc-tilojen siisteydessä sekä kirjallisessa viestinnässä. Kolmeen ensimmäiseen ravintolat panostavat yleensä eniten, siksi kaksi viimeksi mainittua ovat todellisempi laatutesti. Ja - niin kuin tästäkin tekstistä käy ilmi - kallis ei näemmä todellakaan aina merkitse samaa kuin tasokas.