Terassiprojekti etenee

Operaatio Terassi viihtyisämmäksi etenee. Viime viikolla saapui tosiaan aitaelementti, mutta koska unohdin ennen juhannusta ostaa maalia, se on edelleen maalaamatta ja kiinnittämättä paikoilleen. 

Tänä aamuna sain inspiksen siirtää hylly pois nurkasta töröttämästä. Tiilet siirtyivät sen paikalle, väliaidan alle. Osa jäi reunustamaan "kukkapenkkiä", joka muodostui kuin itsestään aidan taakse. Matto on jo katsottuna, tarvii ostaa se samalla kun maalit. Terassikalusteet olkoot toistaiseksi paikoillaan, mutta pehmusteiden hankinta on mielessä. Jos nyt kovasti innostutaan terassia käyttämään, sitten kyllä hankin uudet kalusteetkin. Lisäksi tuon aidan yläpuolelle on tulossa pari kukka-amppelia - talveksi vaihdan niiden paikalle kynttilälyhtyjä.

Mutta jo pöytäliina ja kimppu kukkia pirisitivät terassin ilmettä! Näin ne hommat etenee.

Mitäs sanotte?

Keskikesä

Juhannus

Minä avaan syömmeni selälleen

ja annan päivän paistaa.

Minä tahdon kylpeä joka veen,

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus,

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

- Eino Leino -

Iloista keskikesän juhlaa!

Meillä aloitettiin juhannuksen vietto ruispuurolla, jota maustoivat vaniljarahka ja kotimaiset, tuoreet mansikat. Suosittelen!

Satatuhatta!

 

Tätä sivua on silmäilty yli 100 000 kertaa!

Vau!

Kiitos!

Terassi-ideakisan voittivat ylivoimaisesti Arttorius ja Tua. Laittakaahan yhteystietonne minulle sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen, niin postitan teille yllätyspalkinnot heti juhannuksen jälkeen. Onnea - ja kiitos ideoista :)!  

Loma lomana

Elonkerjuun kitaristi Simo Ralli kirjoittaa uusimmassa Kantri-lehden kolumnissaan samasta asiasta, jota olen itsekin viime aikoina pähkäillyt.

Katsokaas, kun on kesä. Kesällä pitää tehdä kauheasti kaikkea! On pihaöitä, terassinrakennusta, matonpesua, mökkeilyä omalla ja sukulaisten mökeillä, on pakollista Särkänniemi-, Puuhamaa- ja Muumimaailmareissua. Pitää käydä yleisötapahtumissa, lukea kymmenen kirjaa ja viettää laatuaikaa perheen kanssa sekä kotona että rantsussa. Joku kiva pikku ulkomaanmatkakin tyttö- tai poikaporukalla olisi kiva tehdä.

Entä jos  lomalla ei halua olla aktiivinen? Jos tosiaan haluaa maata koivun katveessa katselemassa sinistä taivasta, niin kuin Rallikin kolumnissaan kirjoitaa? Jos haluaa nukkua puoleen päivään eikä missään nimessä halua sen enempää humalaisten hillujien joukkoon festareille kuin kiljuvien kakaroiden sekaan huvipuistoihin? Tai jos ei ole varaa näihin?

Koska Suomen kesä on niin armottoman lyhyt, kesänvietosta saattaa tulla pakkotahtista suorittamista, jotta on sitten mitä vertailla työkavereiden kanssa loman jälkeen. Olisi noloa sanoa, että käytti lomansa pelkkään oleiluun, linnunlaulun kuuntelemiseen ja auringosta nauttimiseen. 

Kannustan lämpimästi kaikkia lomalaisia nauttimaan loman sellaisena kuin se parhaalta tuntuu. Jos mieli palaa festareille, sinne siis! Jos unelmana on laiska loma laiturinnokassa nenä kirjassa, niin sitten sitä. Loman pitäisi olla nimensä mukaisesti

Leppoisaa
Oleskelua ja
Mieluista
Ajanvietettä.

Mitä se itse kullekin sitten tarkoittaa. 

P.S. Käykää nyt ihmeessä ideoimassa meidän takaterassille uutta ilmettä. Hop hop!

Syypää mun hymyyn

Tulin lapsen kouluuntulotarkastuksessa kertoneeksi työrintamalla tapahtuneesta alanvaihdoksestani. Lähdettyämme koululta tulin ajatelleeksi, että kiinnostuksen puutteen myöntäminen tuntuu olevan opettajien keskuudessa monia muita ammatteja arempi aihe.

Kyllähän sitä opettajainhuoneessa päivitellään, minkälaista sirkusta koulunpito oikein onkaan, mutta julkisesti sen tunnustaminen on kiellettyä. Muistan aiheuttaneeni useampiakin kiusallisia hiljaisuuksia kollegoissa sanoessani haaveilleeni muistakin töistä kuin opettamisesta. Olin vuosia jo ajatellut, että olisi hauskaa kokeilla jotakin muutakin. Minulle opettaminen ei ollut henki ja elämä, vaan työtä siinä missä joku muukin. Tein sitä, koska opettaminen oli minusta hauskaa - ja koska siitä maksettiin. Lisäksi olen sitä mieltä, että jokaisen opettajan olisi hyvä kokeilla jotakin muutakin työtä (enkä puhu nyt opiskeluaikaisista kesätöistä siivoojana) kuin opettamista, ihan perspektiivin takia. Koulumaailma on kuitenkin niin omanlaisensa ja - anteeksi vain - sisäsiittoinen ja paikoin ulkokultainen. Toki myös antoisa.

Opettajan kuuluu pitää työstään, kokea opettaminen kutsumukseksi ja (yhdeksi) elämäntehtäväkseen. Opettajuus ei ole työtä vaan elämäntapa. Oppilaat ovat ihania ja arki sujuu kuin tanssi. Niin vain kuuluu sanoa. Tästä syystä Alppilan oppilasta tönäissyt opettaja herätti niin vahvoja tunteita sekä puolesta että vastaan.

Itse en ole koskaan kokenut opettajankoulutuksessa otsaani iskettyä kansankynttilän leimaa omakseni, vaan ahdistuin siitä, että pitäisi kaikilla mahdollisilla ja mahdottomillakin elämänalueilla olla niin sievä ja siisti. Niin - opettaja. Ehkä nämä vaatimukset eivät edes vastaa todellisuutta, mutta minua ne rajoittivat. Uhmasin niitä tahallani.

Innostun nykyisistä töistäni valtavan paljon. Olen etuoikeutettu saadessani tehdä tällaisia töitä. Silti kyse on "vain" työstä. Minun ei tarvitse olla esimerkillinen tälläkään foorumilla siksi, että teen kustannustoimittajan töitä. Totta kai hyvät käytöstavat kuuluvat kaikille, mutta opettajalta vaaditaan aivan toisenlaisia asioita kuin terveydenhoitajalta tai hitsaajalta. Tai kustannustoimittajalta.

Opettajan on kiellettyä sanoa, että nyt ei paljon kiinnosta tämä homma. Kaupan kassa saa niin sanoa, totta kai. Sairaanhoitajan suorastaan kuuluu valittaa kohtuutonta työtaakkaansa. Vaikka suhteellisen moni opettaja liukuu alalta pois muihin töihin, se pitää tehdä vaivihkaa ja löytää syy itsestä. Ei voi sanoa ääneen, että määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen on perseestä tai että työn vaatimukset ovat resursseihin nähden kohtuuttomat. Syy alanvaihtoon pitää löytyä jostakin muualta. Itsestä. Sieltähän se minunkin tapauksessani löytyi. 

Olen itse syypää siihen, että tänä kesänä minua hymyilyttää enemmän kuin vuosiin.

Suuri huijaus

Lapsi ei omien sanojensa mukaan tykkää yhtään kukkakaalista, kesäkurpitsasta, sipuli on siinä ja tässä -osastoa ja keitetty porkkana on kamalinta ikinä. 

Aika jännä, että äidin tekemä kasvissosekeitto on silti pojan mielestä ihan mahdottoman hyvää. Sitä voi syödä vaikka kuinka monta annoksellista. 

 P.S. Ei vielä YHTÄÄN ideaa ankean terassimme piristykseksi? Käy kurkkaamassa, mistä on kyse. 

P.P.S Aitaelementti kotiutui tänään. Vaikka se pitää vielä maalata, oma ajatusmylly lähti sen myötä heti käyntiin.

Viimeinen tahto

Jostain syystä eilen illalla sanomalehteä selatessani silmäni osui kuolinilmoituksiin. Jäin miettimään, minkälaiset hautajaiset kukin vainajista sai. Ja halusi. 

On tärkeää, että ihmiset saisivat sellaiset viimeiset pirskeet kuin tahtovat. Kuolema on kuitenkin lopullinen. Hautajaisia ei voi ottaa uusiksi kuin Kauniissa ja rohkeissa. Siksi viimeisestä tahdostaan on hyvä kertoa läheisilleen ajoissa, vaikka aurinkoisena kesäiltana aihe saattaa tuntua jokseenkin makaaberilta. Ei ole kuitenkaan sanottua, että sitä herää enää uuteen aamuun. Läheskään kaikki kuolemat eivät ole hitaita ja hiljaisia. Joskus täältä lähdetään rytinällä.

Minä haluan tulla kuolemani jälkeen tuhkatuksi. Ja tuhkani pitää viedä Etelä-Pohjanmaan lakeuksille, sirottaa vaikka viljapeltoon, mieluiten kirkkaana ja kuulaana syyspäivänä. Pääasia, että pääsen sinne missä taivas on korkealla ja tilaa hengittää.

Itse peijaisiakin varte minulla on muutama toive. Niistäkin olen kertonut puolisolleni. "Ei mitään suurta eikä mahtipontista" kuvaa toiveitani varsin hyvin. Ajatus maakuopassa mätänemisestä on ahdistava, ja melkein yhtä ahdistavaa on ajatella sitä, että hautajaisissa muisteltaisiin, kuinka hieno ja ihana ihminen olinkaan. Kun oikeasti olen hankala ja rikkinäinen persoona, jota hyvin harva jää aidosti kaipaamaan.

Kaikista kokemistani hautajaisista muistelen lämpimimmin mummuni hautajaisia 90-luvun alkupuolella. Mummu oli elänyt pitkän ja rikkaan elämän ja oli valmis lähtemään. Sellaisissa juhlissa suruun ei liity lohdutonta järkytystä vaan pikemminkin helpotusta. On helppoa sanoa hyvästi, kun tietää, että mitään ei jäänyt kesken. Vaikka en usko taivasjuttuihin ollenkaan, silloin ajattelin, että mummu varmasti katselee  meitä jälkeläisiään jostakin pilven päältä varsin tyytyväisenä.