keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Metsään meni

Kalasoppaa särpiessäni katselin keittiömme verhoja. Kangas on Maija Louekarin Marimekolle suunnittelema Puutarhurin parhaat. Rakastan kuosin tunnelmaa ja kankaan värejä, ja yleensä verhon näkeminen saa minut hyvälle tuulelle. Tänään kuitenkin ajatukset kulkivat väistämättä saman yrityksen toiseen kankaaseen Kristina Isolan Metsänväkeen, jonka Hesari tänään paljasti törkeäksi plagiaatiksi.

Tapaus on käsittämätön. Miten tunnettu taiteilija voi sortua noin raukkamaiseen tekoon? Miltä Isolasta on tuntunut odottaa, koska kopiointi paljastuu? Ja ennen kaikkea, miten hän voi sortua niinkin noloon selitykseen kuin "En tullut ajatelleeksi tekijänoikeuksia tai sitä, että omisin jonkun toisen luovaa työtä". Paskapuhetta! Jokainen taiteilija ajatelee omia tekijänoikeuksiaan, Marimekolla tekijänoikeuksista ollaan erityisen tarkkoja. On siis täyttä kukkua, ettei asiaa tule muka ajatelleeksi toisesta näkökulmasta myös.

Jos Kristina Isolalle on OK varastaa muilta, hänestä on varmasti OK, jos joku ottaa vaikkapa Primavera-kuosin omiin nimiinsä. Ai ei ole vai? Millä perusteella Maria Primatsenko olisi siten eri asia?

Tapauksen puiminen on varmastikin vielä alkutekijöissään. Silti nolouden huipentuma tähön mennessä lienee se, kun Marimekko ilmoitti haluavansa pyytää Suomen kansalta anteeksi. 

Nolosteluun Marimekolla onkin syytä, mutta kyllä suurin häpeä lankeaa Kristina Isolalle. Voin toki kuvitella, että kuuluisan äidin varjossa taiteen tekeminen ei ole helppo nakki, jos nyt muutenkaan, mutta noin alhaiseen tekoon ei pitäisi kenenkään sortua. Ei Marimekon silti tarvitse minulta tai muiltakaan suomalaisilta tätä anteeksi pyytää (tehtaiden sulkeminen onkin jo toinen juttu). Maria Primatsenko on katumusharjoitusten oikea kohde. 

Toivoa sopii, että asia hoidetaan viimeisen päälle, vaikka taiteilija onkin kuollut ja kuopattu ajat sitten. Tosin tehtiin mitä tehtiin, Kristina Isolan maineeseen tapaus jätti pysyvän kolhun. Väistämättä sitä tulee ajatelleeksi, mistä hän on muut ideansa poiminut - vai ovatko ne kaikki suoria kopioita.

4 kommenttia:

  1. No johan on, jos sanoo, ettei tullut ajatelleeksi... :O

    VastaaPoista
  2. Nythän Iltalehdessä oli jo juttu, että toinenkin Isolan kuosi on "lainattu" eräältä suomalaiselta taiteilijalta. Pakko sanoa, että kuvasta katsoen ne ovat niin samanlaiset, ettei se voi olla sattumaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virallinen selityshän kuuluu että Marimekossa tunnetaan tämän toisen kuosin suunnitteluprosessi eikä siinä ole kyse plagioinnista, mutta kyllä tuokin juttu kieltämättä haisee... niin kuin sanoin, kun luottamuksen menettää kerran, sitä on vaikeaa saada takaisin.

      Poista
    2. On noissa kahdessa tapauksessa kuitenkin se valtava ero, että ensimmäisessä on matkittu toisen taiteilijan tyyliteltyä taidetta, kun taas toisessa molemmat taiteilijat ovat matkineet luonnon kohdetta.

      Primatsenkon teoksessa puut on piirretty hyvin omaleimaisella tyylillä ja ovat kaukana reaalimaailman vastineistaan. Isola on tehnyt tästä lähes täydellisen kopion mikä ei mitenkään voisi olla sattumaa. Tilanne olisi tulkinnanvaraisempi, jos olisi käytetty lähinnä samaa tyylilajia, mutta nyt puut on piirretty aivan samannäköisiksi ja samanlaiseksi kokonaisuudeksi. Kopio on selvä ja kiistaton.

      Toisessa tapauksessa sen sijaan molemmat taiteilijat ovat matkineet luonnollista kohdetta sellaisenaan, joten on vain oletettavaa, että lehdet näyttävät molemmissa teoksissa samanlaisilta. Saman kasvin lehteähän ei voi kovin erilaiseksi tehdä, jos matkii alkuperäistä. Samaa teoksissa on lähinnä mustavalkoinen väri, joka on kuitenkin niin suosittu värivalikoima, että se voi helposti olla sattumaa. Lehdet on kuitenkin aseteltu aivan eri tavoilla. En pidä tätä millään tavalla kopiona, vaikka Isolalla olisikin ollut aiempi teos tiedossaan.

      Poista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!