perjantai 11. lokakuuta 2013

Asiat niin kuin ne on



Ihminen haluaa elätellä illuusiota ikuisesta elämästä. Eikä vain ikuisesta elämästä, vaan ikuisesta nuoruudesta. Siksi nelikymppinen ei kavahtaa ajatusta keski-ikäisyydestä eikä seitsemänkymppistä saisi sanoa vanhukseksi. Pitäisi puhua seniorikansalaisesta, ikäihmisestä ja ties mistä. Tärkeintä on, ettei viitatakaan siihen, että elämää on enemmän takana kuin edessä.

Ilmiö on ihan sama kuin meistä lihavista puhuttaessa. Ei, minä en ole iso tyttö enkä näyttävä nainen. En ole myöskään generous - siis antelias tai ehtoisa emäntä. Tai jos olenkin, se ei johdu painostani. Olen ihan tuiki tavallinen suomalainen töpsä. Ihan reilusti lihava, niin ikävää kuin se onkin. Yritän olla huijaamatta itseäni erilaisilla kiertoilmauksilla. 

Miksi vanhus ei voi olla reilusti vanhus? Ikävaihe noin 65 vuodesta eteenpäin on vanhuutta. Silloin jäädään eläkkeelle, muutetaan omakotitalosta helppohoitoisempaan asumismuotoon, kenties jopa palvelutaloon, ikätovereiden rivit harvenevat, lastenlapsia tai jopa lastenlastenlapsia syntyy. Ei se termikikkailulla muuksi muutu. Mielummin voisi yrittää vaikuttaa vanhus-termin sisältöön, mielikuviin joita sana (itsessä) herättää. 

Nykyvanhus harrastaa kaikenlaista, mihin ei työikäisenä ollut aikaa, viettää vilkasta sosiaalista elämää, matkustaa, seuraa aikaansa, ottaa kantaa, liittyy Facebookiin ja niin edelleen. Toki on niitäkin vanhuksia, joilla ei ole ketään eikä mitään - korkeintaan yksinäisyys ja masennus seuralaisina. Mutta niin on valitettavasti joka ikäluokassa. Kaikilla ei mene hyvin. Silti kaukana ovat ne ajat, kun vanhus oli yhtä kuin sokea, kuuro ja hampaaton huivipää kiikkustuolissa veisaamassa virsiä vapisevalla äänellä - jos nyt sattui ylipäätään välttämään haudan ennen sitä.

Ihmisiä ei pidä sulloa lokeroihin, joita ei ole. Keski-ikäinenkään ei ole automaattisesti kaavoihin kangistunut, nalkuttava ja nolo ilmestys, eivätkä kaikki lihavat ole itsekurittomia saati leppoisia. 

Ihminen vanhenee joka ikinen päivä. Nuoruus ei voi kestää ikuisesti (jos minulta kysytään, on pelkästään hyvä, että se raastavan epävarmuuden aika on jo eletty), eikä se kammottu keski-ikäkään. Lopulta meistä jokaisesta tulee vanhus.Tärkeintä on elää jokainen vuosi hyvin - vuosien määrällä ei niinkään ole väliä.

Jospa siis keskityttäisiin itse kukin elämään omannäköistä ja ihmisarvoista elämää kaikenikäisenä. Ei haaveiltaisi ikuisesta nuoruudesta eikä huijattaisi itseämme olemaan jotakin muuta kuin mitä olemme.

2 kommenttia:

  1. Sanat, ja niiden lataukset. Välillä tuumaan, että elämme aika herkkää kautta. Uskaltaako tähän Sanoa muuta?

    VastaaPoista
  2. sinä osaat kyllä kirjoittaa aiheesta... luen mielihyvin

    VastaaPoista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!