Kunhan

Eilen päättyneistä yleisurheilun MM-kisoista parhaiten mieleeni jäivät - eivät suinkaan Tero Pitkämäen komeat keihäskaaret tai Usain Boltin salamannopeat pyrähdykset, vaan poliittinen keskustelu, jossa urheilijat ja urheiluvaikuttajat ottivat kantaa Venäjän vähintäänkin kyseenalaiseen homoropagandalakiin. Kesäkuussa voimaan astuneen lain mukaan "homoseksuaalinen propaganda" on Venäjällä kielletty alaikäisiltä. 

Muun muassa kisoissa ollut kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arinmäki (vas) heilutti katsomossa sateenkaarilippua, ja oli hän kuulemma ottanut asian puheeksikin ministeritason tapaamisessa. Ainakin kaksi ruotsalais- ja kaksi venäläisurheilijaa osoittivat mieltään hekin: ensinmainituilla oli sateenkaaren väreillä lakatut kynnet; jälkimmäiset suutelivat palkintokorokkeella.

Ruotsalasisurheililjoiden kannanotoista sydämistyneenä korkeushyppääjä Jelena Isinbajeva antoi tiedotustilaisuudessa tulla: hänen mielestään on epäkunnioittavaa uhmata isäntämaan lakeja. Isinbajeva uumoili, että venäläiset ovat erilaisia kuin ihmiset muualla maailmassa, ja siksi on täysin okei polkea merkittävän kansanosan ihmisoikeuksia. Isinbajevan vuodatuksesta tuli mieleen Jelena meets Päivi Räsänen -tyyppinen ratkaisu. Molempien suusta on nyt kuultu sama älyttömyys: hyväksyn sinut ihmisenä, kunhan et toteuta seksuaalista suuntautumistasi. 

Minusta argumentti on ällöttävää, kaksinaamaista sievistelyä. Mitä iloa homoseksuaalille on seksuaalisuudesta, jos hän ei saa toteuttaa sitä? Ja miten ihminen voi ylipäätään olla toteuttamatta seksuaalista suuntautuneisuuttaan? En itse ainakaan osaa tietoisesti panna seksuaalisuuttani päälle ja pois päältä. Kyse on sisäsyntysisestä ominaisuudesta, joka on meissä. Ei se ole valinta. Ei ihmisarvon tunnustamiselle pidä asettaa ehtoja. Sellainenhan on vastoin Jumalan sanaakin.

Venäjä vaatii ihmisiltä kunnioitusta. Minä ainakaan en voi kunnioittaa maata, jossa ihmisoikeuksia sorretaan näkyvästi ja piilossa. Ja tämä homopropaganda-asiahan on vain yksi ongelmavyyhti.