keskiviikko 28. elokuuta 2013

Vihreämpää ruohoa

Katselin eilen illalla Wille Hyvösen Kummisetäni thaimorsian -dokumenttia, jonka YLE esitti kanavallaan maanantaina. Dokumentissa seurataan keski-ikäisen savolaismies Sepon ja thaimaalaisen Pinin rakkaustarinaa. Lähtökohtaisesti Sepon kummipoika Wille epäilee parin rakkauden laatua, sillä Sepon edellinenkin naisystävä -Thaimaasta hänkin - oli käyttänyt Seppoa hyväkseen. Lehtitietojen mukaan Seppo ja Pin voittavat Willen luottamuksen, ja parin häihin kummipoika saapuukin ilomielin.

Ei ole kauaakaan siitä, kun jossakin silmiini osui tilastotietoa suomalaisten ja ulkomaalaisten avioliitoista. Ensinnäkin monikansallisten avioliittojen määrä on kasvanut, mikä on kaikenkarvaisen globalisaatiokehityksen näkökulmasta täysin luonnollista. Ihmiset matkustavat ja työskentelevät ulkomailla aiempaa enemmän - ja tietenkin myös rakastuvat siinä missä koti-Suomessakin. 

On myös hyvä asia, ettemme me suomalaiset eristäydy geeneinemme tähän pohjoiseen maailmankolkkaan ja lisäänny vain keskenämme. Itse asiassa - jos asiaa ajattelee vaikkapa ilmastonmuutoksen kannalta, lienee välttämätöntä että pohjoinen lähes-albiinorotu risteytyy paremmin aurinkoa sietävien ihmisten kanssa.

No mutta. Se, mikä tilastoissa on merkillepantavaa, suomalaiset miehet avioituvat kaikkein useimmin thaimaalaisten naisten kanssa. Edes naapurimaastamme Venäjältä ei tule vaimoja suomeen yhtä paljon, vaikka venäläiset toki tilastossa hyvänä kakkosena tulevatkin. Naiset puolestaan avioituvat useimmiten turkkilaisten kanssa. En muista tarkemmin, mitkä kansallisuudet tilastossa olivat seuraavana, mutta sen muistan, että Afrikan mantereen kansallisuudet olivat siinä hyvin edustettuina. Myös se oli tilastossa silmiinpistävää, että ulkomaalaisten naisten kanssa avioituvat miehet ovat keskimäärin melko paljon vanhempia kuin suomalaisten kanssa avioituvat; naisten avioitumisiässä ei ollut muistaakseni merkittäviä eroja, olipa sulhanen mitä kansallisuutta tahansa.

Tilastoa on helppo tulkita, myös väärin. Otan riskin.

Keski-ikäiset peräkammarinpojat mökkiperältä lähtevät viidenkympin villityksessään niin sanotulle seksimatkalle joko Thaimaahan tai Venäjälle ja rakastuvat siellä naisiin, joilta saavat huomiota - rahalla (enkä puhu nyt ainakaan pelkästään prostituutiosta sanan varsinaisessa merkityksessä). Paremman elämän puolesta moni on valmis tekemään isojakin uhrauksia. Molemmissa maissa kulttuuri ja yhteiskuntarakenne ovat erilaisia kuin meillä Suomessa: mies on suhteessa pomo ja naisen tehtävä on miellyttää miestään. Epätasa-arvoista kuin mikä. Ei kävisi laatuun meillä. Molemmat kuitenkin voittavat: suomalainen nahjus saa kaipaamaansa huomiota ja nainen paremman elintason ja ehkä helpomman elämän kuin kotimaassaan. Mikäs siinä.

Naisten turkkilaiset tai afrikkalaiset puolisot sen sijaan ovat yleensä maahanmuuttajia, jotka oleskeluluvan tai kansallisuuden tai whatever saadakseen pariutuvat sinisilmäisten suomalaisnaisten kanssa. Suomalaisilla miehillä ei ole samanlaista liehittelygeeniä kuin perinteisissä macho-kulttuureissa kasvaneilla veljillään. Voin hyvin kuvitella, että tiettyyn naistyyppiin liehittely, ylenpalttinen imartelu ja lahjominen tehoaa. Rakkauden nälkä ja hyväksynnän kaipuu ovat valtavia. Muutaman kuukauden seurustelu, lapsi alulle ja kenties jopa maailmaan asti. Ja sitten - kuinka ollakaan, mies painuu seuraavan valloituksen perään. Kun suomalainen nainen on liian itsenäinen, määräilevä ja ties mitä. Onneksi seuraava sulhaskandidaatti on jo ovella.

Totta kai joukkoon mahtuu myös aitoja rakkaustarinoita, jotka kestävät. Totta kai ruoho on joskus vihreämpää aidan toisella puolella. Ihmisten yhteensopiminen ei ole kansallisuudesta kiinni.

Lähtökohtaisesti olen kuitenkin Hyvösen dokumentista huolimatta edelleen skeptinen sen suhteen, onko näissä parisuhteissa kyse kuitenkin rakkaudesta vai kuitenkin hyväksikäytöstä ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta. Tosin se, kumpi suhteessa onkaan hyväksikäyttäjä ja kumpi hyväksikäytetty, ei ole aina lainkaan niin itsestäänselvää kuin voisi kuvitella.

6 kommenttia:

  1. Niin. Ulkomaalaiset onnenonkijat käyttävät sinisilmäisiä suomalaisia hyväkseen monella tavalla. Paremman elintason perässä tulijoita riittää ja tulee riittämään niin kauan kun ei sitä osata suitsia. Mutta tämä ns. naimakauppojen perusteella tapahtuva hyväksikäyttö on varmaan kaikkein vaikeinta saada kuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi että asia ei ole ollenkaan näin yksinkertainen! Voihan hyväksikäyttäjä olla suomalainen osapuoli, jolla on taloudellinen valta tilanteessa.

      Poista
    2. Totta kai voi!!! Pitipäs nyt sattua, etten muistanut mainita tätä erikseen!!!

      Poista
    3. Onneksi minä täydensin ajatustasi ;).

      Poista
  2. Ei tuo tulkinta ihan oikein mennyt. Lähinnä toistelit samoja ennakkoluuloja joita Willellä oli ennen tutustumista Piniin ja Pinin ja Sepon väliseen suhteeseen.

    Suomalaiset naiset avioituvat eniten turkkilaisten, ruotsalaisten, brittien ja USA:n kansalaisten kanssa. Oleskeluluvan tai kansalaisuuden hankinnasta ei näissä liitoissa liene kyse. Määrät ovat suurinpiirtein samoja ja johtoasema vaihtelee lähes vuosittain. Miehet avioituvat eniten thaimaalaisten, venäläisten, virolaisten ja kiinalaisten kanssa. Thaimaalaisten osuus vaimoina alkoi nousta nopeasti vuonna 2003 ja ohitti venäläiset 2008. Avioliittoa on usein edeltänyt pitkä, jopa yli kahden vuoden seurustelu, joten mistään hätäisestä puutteen poistamisesta ei useinkaan ole ollut kysymys. Tuona aikana toiseen on ehtinyt tutustua jo hyvinkin ja punnita riskejä joita kahden eri kulttuureissa kasvaneen yhdessä elämiseen liittyy. Eniten ulkomaalaisia puolisoita on pääkaupunkiseudulla asuvilla. Se onkin luonnollista, sillä he matkustavat eniten lomillaan ja työnsä takia.

    Väestöliitto tutkii suomalaisten elämää ja julkaisee vuosittain aiheeltaan vaihtuvan perhebarometrin. Viime vuonna se käsitteli monikulttuurisia avioliittoja. Jos haluat perehtyä aiheeseen lehtijuttuja paremmin niin "Rakkautta, rikkautta ja ristiriitoja. Suomalaisten solmimat kaksikulttuuriset avioliitot" löytyy Väestöliiton sivuilta pdf-tiedostona. Väestöliitto on julkaissut tänä vuonna myös Pirjo Pölläsen väitöskirjan "Hoivan rajat – Venäläiset maahanmuuttajanaiset ja ylirajainen perhehoiva. 222 s". Se on haastattelututkimus jossa venäläiset vaimot kertovat elämästään suomalisen miehen kanssa. Siitä saa tilastoja täydentävän kuvan mitä se arki on heidän kertomanaan.

    Postauksessasi on ennakkoluuloja ja asenteita, joita voisit tutkia ja arvioida niiden todenperäisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän mä just sanoinkin, että en voi sille mitään, että olen dokkarita huolimatta skeptinen asian suhteen. Tietenkin kyse on ennakkoluuloista ja olettamuksista - tulkinnasta, jonka tein pikaisen tilastosilmäyksen ja dokumentin pohjalta. En meinaan ole kaikkien alojen erikoisasiantuntija ;).

      Poista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!