(arpa)Onnea!

Tänään on tosiaankin Sivusilmäilyn syntymäpäivä. Olen kerrassaan ihmeissäni pitkäjänteisyydestäni - minä, joka en koskaan ole jaksanut pitää esimerkiksi päiväkirjaa varmaan viikkoa pidempään, olen kirjoitellut jo kaksi vuotta samalle foorumille, ja vieläpä suhteellisen ahkerasti. Ja mikä mukavinta - nautin bloggaamisesta koko ajan enemmän ja enemmän. Uskon myös oppineeni bloggaamisen myötä monenlaisia asioita.

Vielä enemmän ihmeissäni olen siitä, että Sivusilmäily on saanut melkoisen monta lukijaa näiden vuosien aikana. Etenkin nyt menneen vuoden aikana trafiikki sivuilla on kasvanut tasaiseen tahtiin. Kiitos teille jokaiselle lukijalle, että olette ja käytte täällä! Toivottavsti pysytte mukana jatkossakin. Toivon, että keskustelu kommenttiboksissa vilkastuu jatkossa entisestään.

Kiitos myös onnitteluista ja kivoista kommenteista arvontapostaukseen. Sain kommenteistanne monta hyvää ideaa tuleviin postauksiin. Palaan niihin myöhemmin.
 
 2-vuotisjuhla-arvonta on nyt suoritettu. Onnettarena toimi tälläkin kertaa poikani.

Ensimmäisen palkinnon, maatuska-aiheisen tiskirätin ja pöllö-pullonkorkin voitti 

Toisen palkinnon, muistikirjan, kynän ja suklaata voitti anonyymi lukija, joka käytti kommentissaan nimimerkkiä -SN.

Kolmas palkinto, hellyttävä Tuuve-karhu-juliste, lähtee puolestaan Seijalle.

Paljon onnea voittajille! 

Ilmoittakaahan yhteystietonne pikimmiten osoitteeseen sivusilmailya@gmail.com.

Kymmenen

Arjen takaa -blogin Täti-ihminen kysyi. Ja minähän vastaan :).

1. Oletko yksinäinen tänään?
En. Tänään en ole yksinäinen. Viime viikolla oli toisin. 

2. Kuinka syvää on rakkautesi? 
Kliseistä mutta totta: ennen kuin sain lapsen, en tiennyt, miten syvästi ihminen voi rakastaa. Enkä sitä, miten monenlaisia muotoja rakkaudella voi olla.

3. Kuka päästi koirat ulos?
Joku, joka tietää niiden nauttivan ulkonaolosta.

4. Mistä tunnet sä ystävän?
Yhteydestä. Siitä, kun tietää, että toinen ymmärtää.

5. Onko tämä tosielämää vai onko tämä fantasiaa?
Totuus on aina tarua ihmeellisempää.

6. Olemmeko ihmisiä vai olemmeko tanssija?
Ihmisyys on suuri lahja. Ja elämä - parhaimmillaan se on tanssia.

7. Kuka haluaa elää ikuisesti?
En ymmärrä. Enkä sitäkään, miksi jotkut haluavat olla nuoria ikuisesti.

8. Miten voimme nukkua kun sänkymme ovat tulessa?
Varmaankin ihan hyvin.

9. Miksi minä en voi olla sinä?
Koska minä olen minä ja sinä joku muu, ja muina ihmisinä meiltä luonnistuu se, minkä tekijäksi sovi ei kukaan muu. (Benjamin Hoff: Nalle Puh ja Tao)

10. Oletko koskaan nähnyt sadetta aurinkoisena päivänä?
Olen. Viime syksynä mielessäni satoi silloinkin, kun paistoi. 

Kiitos, Täti-ihminen!

Terassi nyt

Terassi on ollut "valmiina" jo hyvän tovin. En vain ole muistanut kuvata sitä tänne, kun olen - istuskellut terassilla. Muistin virkistykseksi alkutilanne löytyy täältä.


Tänä kesänä siis:
Hankin vanhoihin muovituoleihin istuintyynyt ja kaivoin jostakin jemmasta pöytäliinan pöydän päälle. Istunryhmän käyttömukavuus lisääntyi huikeasti pehmusteiden ansiosta. Ja liinalla saa peitettyä pöydän ruman pinnan... ensi kesänä täytyy silti vakavasti harkita kunnollista terassikalustoa.

Hankin maton kalusteiden alle. Oikeasti hankin etuterassille uuden maton ja siirsin tänne terassille ylijääneen maton. Matto on liian pieni, mutta muuten toimiva. Ensi kesäksi ostoslistalle siis uusi, isompi kaislamatto.

Hankin ja maalasin aitaelementin rajaamaan tilaa. Mielestäni uudistus on oikein toimiva. Vaikka aita on matala, silti se luo illuusion yksityisyydestä. Niin ja rajaa tilaa. Aidan yläpuolella on jo koukut kukka-amppeleille, mutta niiden hankinta jäi tältä kesältä siitä yksinkertaisesta syystä, että sopivia kasveja ei enää ollut tarjolla puutahamyymälöissä. Talveksi aion hankkia koukkuihin roikkumaan kauniita lyhtyjä.

Että näin. Mitäs tykkäätte?
 

Huomenna

Sivusilmäilyä juhlii huomenna 2-vuotiasta taivaltaan. Teillä lukijoilla on siis vielä vuorokausi aikaa osallistua syntäriarvontaan. Kävin tänään ostamassa arvonnan palkinnot jyväskyläläisestä Pienikamarista, joka lupaa suuria elämyksiä pienille ja pieniä yllätyksiä isoille. Esittelen palkinnot tarkemmin huomenna :).

Nyt siis kipin kapin osallistumaan! Eikä haittaa ollenkaan, vaikka kerrot arvonnasta kaverillekin.

Kuukausi sitten

Sunnuntain ratoksi muutama räpsäisy kuumalta kesäpäivältä suunnilleen kuukausi sitten.

Ihan vain pikkuisen leikin jälleen Picasan kanssa ;). Erityisesti kahden viimeiden kuvan kohdalla jäin miettimään, olisiko horisonttia pitänyt sittenkin suoristaa enemmän...

Käykäähän myös osallistumassa arvontaan!

P.S. Ei riitä taas järki tämän Bloggerin kanssa. Yksi kuvista on eri kohdassa kuin muut, mutta vaikka kuinka yritän muokata, se ei suostu siirtymään siistiin jonoon. Olkoon siis.

Synttäriarvonta vol 2

On arvonnan aika! 

Sivusilmäilyä täyttää 31.7. huimat 2 vuotta. Olen oikein ylpeä itsestäni, että olen jaksanut olla näin pitkäjänteinen tämän virtuaalisen päiväkirjan pidossa.

Haluan kiittää teitä lukijoita arpomalla kolme pientä kesäyllätystä juhlan kunniaksi.

Osallistua voit kommentoimalla tätä postausta. Lähetä minulle ruusuja ja risuja, toivo, ehdota, kerro, mikä postaus on jäänyt mieleesi ja miksi - mitä vain!

Kommentoimalla saat siis yhden arvan; toisen arvan saat, jos olet lukija - tai liityt sellaiseksi nyt. Kolmannen arvan saavat ne, jotka linkittävät tämän postauksen joko omaan blogiinsa tai Facebook-sivuilleen. Mainitsethan kommentissasi, monellako arvalla olet mukana. Mikäli kommentoit anonyymina, keksithän itsellesi nimimerkin, jolla sinut voin tunnistaa.

Arvonta suoritetaan 31.7. klo 20.00. 

Onnea arvontaan!

Mietittävää

 Sanotaan, että siitä puhe mistä puute. Näemmä puhe myös siitä, mitä on liikaa. Nimittäin viinasta. Viikonloppuna ensin freelancer-toimittaja Wali Hashi nosti kissan pöydälle
ihmettelemällä ääneen, miksi Suomessa on täysin OK rehvastella ylettömällä alkoholinkäytöllä, vaikka se maahanmuuttajan näkökulmasta on pelkästään noloa. Sitten peruspalveluministeri Susanna Huovinen löi löylyä kiukaalle toteamalla julkisesti, että keskioluen myynnin rajaamista Alkoon sopisi pohtia vakavasti. Tutkijat komppasivat sekä Hashia Huovista: on kylmä fakta, että alkoholin kulutus on Suomessa kasvanut seitä mukaa kun sen saatavuus on helpottunut - ja alkoholi tappaa eniten suomalaisia työikäisiä ihmisiä. Myös YLEn aamuohjelmassa aiheesta käytiin mielenkiintoinen keskustelu. Siinä Roman Schatz totesi ongelman olevan - ei itse alkoholissa, vaan siinä, mitä alkoholinkäytöllä tavoitellaan.

Asiasta nousi valtava meteli. Suomalaiset ryntäsivät kirvan sosiaalisen median toreille ja turuille vaatimaan keskioluen säilymistä ruokakaupoissa. Nostaa kuulemma kapinamieltä, jos olut katoaa kaupoista. Ihmisiä ei saa holhota!

Oma näkökulmani alkoholikeskusteluun on sellaisen ihmisen, joka ei juurikaan alkoholia käytä. Juon joskus siiderin tai lasillisen viiniä, hurjimpina iltoina alkoholiannoksia saattaa kulua jopa kaksi, kolme. En muista, koska olisin ollut viimeksi humalassa. Siitä on monta vuotta. On totta, että toisinaan nappaan siideripullon lähikaupasta mukaani, mutta jos sitä ei siellä myytäisi, voisin hyvin kurvata Alkon kautta - tai jättää pullon ostamatta. Voin vallan hyvin myös rajoittaa juomiseni anniskelupaikkoihin. Minä en tarvitse alkoholia mihinkään. Kun juon sitä, nautin juoman mausta. Alkoholi sinänsä on asiassa sivuseikka.

Olen kuvitellut suhteeni alkoholiin olevan ihan tavallinen. Viime päivien keskustelu on saanut minut tuntemaan itseni kummajaiseksi. Minusta 15 alkoholiannosta viikossa  tai 9 litraa puhdasta viinaa vuodessa on aivan jumalattoman paljon. Ei kai kukaan normaali ihminen oikeasti juo niin paljon? Tuurijuoppoja ja rappioalkoholisteja ei nyt lasketa. Ajatellaan tavallista työssäkäyvää, kenties perheellistä suomalaista ihmistä. Mihin tarpeeseen ihminen juo noin paljon?

Olen Schatzin kanssa samaa mieltä siitä, että ongelma ei ole alkoholissa sinänsä vaan ihan muissa asioissa. Olemme estynyt kansa, kannamme harteillamme metsäläisen viittaa. Siihen rooliin kuuluu jurottaminen ja uppiniskaisuus, joista alkoholi sitten "vapauttaa". Tosin tuo vapaus on kyseenalaista, sillä umpihumalassa (tai edes kohtuukännissä) kukaan ei ole oma itsensä. Ja sitten sitä tulee tehneeksi kaikenlaista, jota pitää hävetä jälkeenpäin. Ja jurottaa entistäkin enemmän. Jota sitten taas lääkitään...

Suomalaisten on ihan turhaa vedota siihen, ettei muissa Euroopan maissa ole ongelmaa, vaikka alkoholin myynti on vapaampaa kuin meillä. Suomessa on ongelma ja se on jollakin tavalla ratkaistava. Maan talous ja yhteiskuntarakenne eivät kestä tällaista läträämistä. Piste. Jos ja kun alkoholia ei meillä osata käyttää oikein ja kohtuudella, täytyy keksiä jonkinlaisia keinoja rajoittaa läträämistä. 

Kuvio on sama kuin pienten lasten kanssa: jos lapsi osaa piirtää ja askarrella asiallisesti, hän saa askarteluvälineiden käyttöön yhä suurempia vapauksia. Jos hän taas piirtää seiniin tai leikkaa paperin sijaan vaatteita tai pikkusiskon hiuksia, välineet otetaan pois ja jatkossa lapsi saa käyttää niitä vain aikuisen valvonnassa. Ja niin kuin lapsi kokee rajoittamisen epäreiluksi rangaistukseksi, samoin saattaa asian kokea aikuinen. Mutta vain sellainen aikuinen, jolla on ogelma alkoholin kanssa. Eikä hän ymmärrä, kuinka nololta näyttää siinä polkiessaan jalkaansa ja huutaessaan: "Mä haluun! Mulla on oikeus!" 

On totta, että alkoholisti hankkii viinansa mistä tahansa, vaikka keskiolut häviäisi kaupoista. Viinaralli ehkä kiihtyisi ja kotipolttoiset yleistyisivät. Todellisiin ongelmakäyttäjiin eivät rajoitukset tepsi. Mutta ainakin toivoakseni suuri osa kansalaisista kuitenkin on kaltaisiani kuluttajia, joille ei ole ongelma jättää saunajuomaa ostamatta, jos Alko sattuu olemaan kiinni, liian kaukana tai vaikka liian ruuhkainen. Heidän alkoholinkulutukseensa myynnin rajoittamisella voisi olla positiivinen vaikutus. Moni riippuvuussuhde ehkä jäisi syntymättä.

Pieniä asioita

Tulin tuossa siivotessani ajatelleeksi, kuinka onnellinen sitä voikaan olla, kun pääsee kävelemään omin jaloin kaupungilta kotiin ja jaksaa sen jälkeen vielä touhutakin kaikenlaista ilman hammastenkiristystä ja hevoskuormallista särkylääkettä. Tai kun huomaa, että jaksaa hengata päivän festareilla, enimmäkseenhän sekin on jalkojen päällä oloa. Ehkä minä joku päivä vielä olen entisessä lenkkikunnossakin.

Tällaiset pienet asiat, niistä syntyy suuri onni. 

P.S. Sivusilmäilyä täyttää viikon päästä 2 vuotta. Mikäs olisi hyvä tapa juhlistaa merkkipäivää?

Poika on syntynyt

Iso-Britanniaan syntyi eilen uusi prinssi, kun Williamin ja Catherinen esikoinen syntyi. Britannia sekosi tulevasta kuninkaasta jo ennen kuin Hänen Kuninkaallisesta Nenänpäästään näkyi vilahdustakaan. Myös Suomessa suurta tapahtumaa seurattiin ahkerasti. Jopa niin, että eilen illalla oli vaikeaa päästä iltapäivälehtien nettisivuille kurkkimaan, joko synnytys olisi onnellisesti ohi.

Vaikka kaikkia eivät kuninkaalliset vauvat kiinnosta pätkän vertaa eikä tietysi tarvitsekaan kiinnostaa, silti huomionarvoista oli se kyynisyys, jolla jotkut suomalaiset ottivat vastaan uutisen kuninkaallisen vauvan syntymästä. Sekä YLEn että MTV3:n Facebook-sivuilla oli huomattavan paljon kommentteja, joiden mukaan "EVVK"; kommenteissa ihmeteltiin sitäkin, miksi juuri tämä syntymä on uutisoinnin arvoinen. Asia ei kuulemma kuulu suomalaismedialle ja vie tilaa tärkeämmiltä uutisilta. 

Naurettavaa "mediakriittisyyttä", etten sanoisi. 

Vastasyntynyt perhe tarvitsee rauhaa tutustua toisiinsa ja kasvaa uusiin rooleihinsa. Esikoisen syntymä ei ole aivan yksinkertainen juttu kenellekään, eikä maailmanlaajuinen mediahuomio taatusti tee siitä yhtään helpompaa. Silti uuden ihmisen syntymä on onnellinen asia, josta sietääkin uutisoida. Ikäviä asioita uutistuutti suoltaa ilmoille aivan riittämiin. 

Sitä paitsi: vauvauutisointi ei tietääkseni ole muusta uutisoinnista pois. Ihan varmasti bittiavaruuteen ja lehtien sivuille mahtuu myös perussuomalaisia ja kristillisdemokraattisia aivopieruja vaikka kuinka monta.

Joten huoli pois ja kolminkertainen hurraa-huuto tuoreelle prinssille!

Ai niin! William ja Kate hei, muistakaa tämä:

 

 Kuva täältä.

Paras lahja

Hieno laji

Jälleen muutama keikkakuva. Olin perjantaina poikani kanssa Tammerfestissä kuuntelemassa Elonkerjuuta ja Cheekiä. Parasta laatuaikaa lapsen kanssa tuollaiset reissut, ihania irtiottoja arjesta. 

Tämä kesä - etenkin heinäkuu - on kyllä mennyt siivillä. Kiitos siitä maailman parhaalle bändille ja kaikille kivoille tyypeille, joiden kanssa olen saanut keikoilla käydä ja jutella. On ollut ilo tutustua uusiin ihmisiin!

Toivottavasti kesäkiertuetta ei ole minun osaltani vielä tyystin taputeltu kierretyksi, sillä ikävä viiltää jo nyt. Marraskuuhun on liian pitkä aika.

Elonkerjuilu on kyllä hieno laji! 

Kesähaaste

Sain Kauniimpi maailma -blogin Elenalta kivan kesähaasteen. Lämmin kiitos :)!

Tehtävänä oli vastata kymmeneen kesäiseen kysymykseen ja keksiä seuraaville haastettaville toiset kymmenen kysymystä.

Tässä minun vastauksiani ja kysymyksiäni:

1. Grillimakkara vai paahdettu vaahtokarkki?
Ensin makkaraa, jälkkäriksi vaahtiksia ;). Mutta jos pitää valita, niin sitten grillimakkara, joska jos syön nälkääni vähänkään makeaa, tulen todella huonovointiseksi. Suosikkini grillimakkaroista ovat Atrian Wilhelm valkosipuli-sinihomejuustomakkara sekä Snellmanin Iivari tai Eetvartti - en kerrassaan muista nyt kumpi on se parempi. Pitää ehkä tarkistaa tässä joskus ;).
 
2. Oletko heittänyt talviturkin?
Itse asiassa olen! En ole käynyt sen enempää järvessä kuin uimahallissakaan uimassa vuosiin, mutta tänä kesänä mökillä innostyin, kun poika vetäisi "Et varmana uskalla" -narusta...
 
3. Katsotko kesällä tv:tä?
Uutiset tulee katsottua päivittäin, mutta muuten on jäänyt kovin vähäiseksi. Hyvä niin,
 
4. Parhaat kesäkenkäsi?
Mustat Kolmegon koristossu-tyyppiset tennarit sekä mustat kangasballeriinat ovat olleet tämän kesän suosikkejani. Eilisellä keikkareissulla tosin totesin, että tennareissa on reikä pohjassa, joten ne menevät pikimmiten vaihtoon :(. Molemmista kengistä löytyy kuvia joko täältä tai Muotitiedottomasta. Haaveilin alkukesästä kovasti  kivoista sandaaleista, mutta en löytänyt sellaisia, jotka olisivat näyttäneet ja tuntuneet hyviltä jalassani. 
 
5. Nautitko helteestä vai rakastatko viileämpiä päiviä?
Aiemmin inhosin hellettä sydämeni pohjasta, mutta nyt, kun asumme asunnossa, joka pysyy viileänä vaikka ulkona olisi kuinka kuuma, olen alkanut pitää helteestäkin. Lämmin sää on kiva, jos minulla vain on mahdollisuus päästä varjoon tai sisälle niin halutessani. Edelleen ajatus helteestä, jota ei pääse pakoon, on ahdistava ja uuvuttava.
 
6. Miten näyttää tyylikkäältä helteillä?
Hihii, minulla ei ole aavistustakan siitä, miten näyttää tyylikkäältä yhtään millään säällä ;). Mutta jos ajattelen sitä, mikä minusta näyttää tyylikkäältä helteellä, niin kyllä siihen liittyy keveyttä ja huolettomuutta: keveitä materiaaleja ja väljiä leikkauksia, vaaleita värejä, ei liikaa meikkiä tai asusteita jne. Ylipynttäytyminen ei sovi kesään.

 
7. Grillausreseptisuosikkisi?
Kasvisnyytit maistuvat niin pihvien, broilerin kuin perinteisen grillimakkarankin kaverina. Ohjetta minulla ei nyytteihin varsinasesti ole, pilkon niihin mitä kasviksia sattuu olemaan (esim. herkkusieniä, sipulia, kesäkurpitsaa, paprikaa, kirsikkatomaatteja, retiisejä, keitettyjä uusiaperunoita jne.), maustan joko oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla tai fetasnackseilla (Apetina).
 
8. Käytätkö shortseja vai suositko hameita ja mekkoja?
En ole käyttänyt shortseja sitten vuoden 2007. Mutta nyt kun ne tuntuvat olevan muotia taas, voisin kuvitella hankkivani syksyksi sellaiset, joita käytetään paksujen sukkisten kanssa. Eli mekkoihmisiä siis.
 
9. Paras kesäasuste?
Iloinen mieli. 

10. Millaisissa kesäjuhlissa käyt mieluiten? Polttarit, juhannustanssit, rapujuhlat, häät vai rippijuhlat? :)

Kaikki käy, juhlat ovat kivoja :). Tosin mikäli polttreilla tarkoitetaan kolmen päivän ryyppäjäsiä, joissa pääasiallisena tavoitteena on nolata juhlakalu, niin sitten ei kiitos niille - onneksi sellaisia ei ole tuttavapiirissäni harrastettu koskaan. Juhannustanssitkin menevät siinä mielessä hiukan ohi, etten osaa tanssia perinteisiä lavatansseja kuin auttavasti, mutta sen mitä olen tanssilavoilla käynyt, olen niiden tunnelmasta pitänyt. Häät ja rippijuhlat ovat myös mukavia tilaisuuksia. Kumpiakin vain on viime vuosina ollut tarjolla harmittavan vähän.

Rapujuhlat ilman rapuja kuulostaa oikein houkuttelevalta. Jos siis pitää valita yksi, niin valitsen tämän vaihtoehdon. Olen itse asiassa suunnitellut kutsuvani tässä loppukesällä kavereita syömään ja saunomaan meille joku ilta. Olisi mahtavaa, jos tarkenisi istua iltaa saunan terassilla hämärtyvässä illassa...

Minun kysymykseni:

1. Mikä on mieluisinta kesäpuuhaa?
2. Mikä tekee kodista kesäkodin?
3. Dekkari vai chiklit?
4. Millainen olisi unelmiesi kesäloma?
5. Tämän kesän kohokohta?
6. Tämän kesän suosikkiasusi?
7. Missä kesätapahtumissa olet käynyt?
8. Oletko kesä- vai talvi-ihminen?
9. Yksi asia, joka tekee kesästä kesän?
10. Kaunein kesäruno?

Heitän haasteen seuraaville kivoille blogeille:

Sininen keskitie 
Vippiksen valitu(kse)t
Ekojalanjäljillä 
Arjen takaa 
Nollavaimon paluu