Pehmeä lasku?

Perheellämme on ongelma. Koskee erästä punanuttuista ja harmaapartaista herraa, joka kulkee jouluaattona jakamassa (lapsille) lahjoja.

Asia on nyt niin, että ekaluokkalaisemme uskoo joulupukkiin vielä täysin. Aiemmin syksyllä vanhempi kaveri yritti häntä valistaa, että se on vain joku tuttu, joka pukeutuu pukiksi, eikä mikään oikea Joulupukki-niminen henkilö. Lapsi ei uskonut, vaan kirjoitti Joulupukille toiveistaan ja varoo omaehtoisesti kiukuttelemasta, "koska tonttu voi nähdä ja kertoa pukille". Me vanhemmat olemme olleet kieli keskellä suuta ja varoneet ottamasta kantaa suuntaan tai toiseen, jotta lapsi saisi säilyttää uskonsa tai luopua siitä aivan omaan tahtiinsa.

Toisaalta on myös niin, että lukutaitoinen lapsi on kyllä saanut mainoksista ja muista tietolähteistä selville sen, että aikuisia kehotetaan ostamaan nyt parhaat joululahjat meiltä! Tästä stressittömästi lämmintä pukinkonttiin! Kauppareissuilla on ihmetelty jouluisten lahjapapereiden runsautta. Jollakin tasolla hän varmasti jo tietää, että aikuiset ostavat lahjat, jotka Joulupukki sitten käy jakamassa - ja osallistuuhan lapsi itsekin pienten joulumuistamisten valmistamiseen ja viemiseen. 

Nyt olisi aika tilata Joulupukki aatoksi vierailulle meidänkin matalaan majaamme. Mietityttää. 

Aivan varmasti tämä on viimeinen joulu, kun lapsi pukkiin uskoo, joten nyt olisi vielä mahdollisuus nauttia eräänlaisesta pikkulapsijoulusta. Mutta valmentaisiko lasta pukki-illuusiosta luopumiseen se, jos järjestäisimmekin asiat tänä vuonna niin, että pukki käykin sillä aikaa, kun poika on isänsä kanssa saunassa? Lahjat ja kirje pukilta, jossa hän harmittelee ettei ehtinyt jäädä odottamaan, vaan joutui jättämään lahjat ja jatkamaan matkaa löytyisivät kuusen alta, kun miesväki tulee saunasta kotiin.

Pettyykö lapsi pahasti, jos ei näe pukkia? Ja säilyykö illuusio siitä huolimatta?

Miten teidän perheessänne on toimittu pukkipoliittisten ongelmien kanssa?