Vuoden urheilumoka 2013

Eilen urheiluväki juhlisti vuoden parhaita urheiluhetkiä Urheilugaalassa. Tilaisuudessa valittiin myös Vuoden urheilija. Tittelin voitti olympialaisissa hopealle purjehtinut Tuuli Petäjä-Sirén. Kaikki kunnia hänelle ja hänen saavutuksilleen, mutta vaikka asiaa miten päin pyörittelisi, äänestyksessä tapahtui sen sortin oikeusmurha, että Vuoden urheilumoka 2013 on nyt tehty.

Vuonna 2012 paras suomalainen urheilija oli paralympialaisissa 100 metrin ratakelauksessa voittoon maailmanennätysajalla kelannut Leo-Pekka Tähti, joka saavutti myös EM-kisoissa kaksi mitalia. On pelkästään noloa, että saavutuksilla, jotka ovat kirkkaasti paremmat kuin kanssaehdokkailla, ei valita Vuoden urheilijaksi. Vielä nolompaa on se, että titteli jäi saamatta vain siksi, että kyseessä on vammaisurheilija.

Tähden joukkuetoveri Toni Piispanen kiteytti asian päivän aviisissa mielestäni oivallisesti. Piispasen mukaan tilanne on sama kuin aikoinaan (hämmästyttävän vähän aikaa sitten), kun mediassa vakavasti - niin absurdille kuin se kuulostaakin - pohdittiin, voiko nainen olla Vuoden urheilija vai pitäisikö menestyneimmän naisen saada aina (vain) Vuoden naisurheilija -tittelin ja miesurheilijan olla Vuoden urheilija ilman etuliitteitä.
  
Tähden jääminen sekä Petäjä-Sirénin että olympiapronssin arvoisesti keihästä heittäneen Antti Ruuskasen taakse äänestyksessä todistaa sen, ettei vammaisurheilua edelleenkään pidetä oikeana urheiluna vaan yhdentekevänä pikku puuhasteluna, jolla ajatellaan olevan lähinnä terapeiuttinen merkitys "urheilijalle" itselleen. 

Pitäisi olla itsestäänselvää, että kansainvälistä menestystä ja maailmanennätystä ei saavuteta ilman ammattimaista harjoittelua ja valtaisaa lahjakkuutta. Itseään tasa-arvoiseksi markkinoivassa maassa niitä pitäisi arvostaa samalla tavalla riippumatta urheilijan lähtökohdista. 

Onneksi kansan sympatiat tuntuvat olevan Tähden puolella, sen verran tuohtuneita tunteenpurkauksia sosiaalisessa mediassa silmiini on osunut. Vaikka tasa-arvotyötä on tehtävänä vielä paljon, uskon, että suunta on oikea. Sympaattinen Tähti lieneekin Sydänten urheilija sen lisäksi, että hänen maailmanennätyskelauksensa arvostettiin Vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi. 

Mutta jotakin hyvääkin. Minusta oli hienoa, että Matti Nykänen palkittiin gaalassa (elämän)urastaan. Nykäsen urheilusaavutukset ansaitsevat täyden arvostuksen - samoin se, että mies näyttäisi olevan kaikkien myrskyjen jälkeen päässyt jaloilleen ja kiinni normaalielämään. Kaikkea hyvää lapsuuden sankarilleni!