Aikojen alussa II

Aikojen alussa meitä ihmsiä oli kolmenlaisia: oli miesnaisia (tai naismiehiä, miten vaan) miesmiehiä ja naisna. Tarkemmin tuntemattomasta syystä ylijumala Zeus suuttui ihmiskunnalle ja langetti ankaran rangaistuksen: jokainen ihminen halkaistiin kahtia. Niin meistä tuli miehiä ja naisia, joista jokainen etsii puolisokseen miestä tai naista - sen mukan, edustaako hän muinaista miesnaisten, naisnaisten vai miesmiesten sukukuntaa.

 kuva täältä

Sinä

Tässä minä, poikani kuvaamana viime syksynä, eräänä pääkipuisena päivänä.


Mutta tänään ei pitänyt puhua minusta, vaan sinusta.

Joitakin blogini lukijoista tunnenkin, mutta suurin osa on minulle niin sanotussa oikeassa elämässä tuntemattomia. Ilahtuisin kovin, jos viitsisit jättää kommenttilaatikkoon jokusen sanan siitä, kuka oikein olet - ja ehkä myös siitä, kuinka olet blogini löytänyt. Mikäli sinulla on oma blogi, mainosta toki myös sitä :)!

Olisi niin kovin mukavaa tietää, minkälaiset tyypit Sivusilmäilyä oikein lukevat!
Kiitos kaunis jo etukäteen!

Alas

Alas(talon salissa)
Alas(ti)
Alas(ton)
Alas(ajo)
Alas!
Alas (pukea).


Joskus ei vaan säteile.

 

Kasvaa

Valon tarve kasvaa päivä päivältä. Aurinkoa on niin ikävä, että melkein sattuu jäseniin. Tulisivatpa pian kevättalven lempeät paisteet. Sitä odotellessa.

 

Läpi

Ripustin nämä riisipaperipallovalot puolihuolimattomasti seinällä olevan ikkunan karmiin jo syksyllä, hyvissä ajoin ennen joulua. Perheen miesväki on nyt alkanut ehdotella, että olisi jo aika luopua talvipalloista, panna ne laatikkoonsa odottamaan ensi syksyä. En malta, ei vielä. Haluan pitää ne paikoillaan läpi talven pimeyden. Palataan asiaan vaikka maaliskuussa.

Aurinko

Kuva tasan puolen vuoden takaa.

Yhdessä

Pojan syntymäpäiväkakku syntyi yhteistyössä. Minä tein täytteen (limecurdia, valkosuklaamoussea ja Daim-rouhetta), puolisoni taiteili kuorrutuksen marsipaanista.

Maisema

No jaa, maisema ja maisema, mutta muutama talvinen kuva nyt kuitenkin. 
Hyvää viikonloppua kaikille!

R niin kuin Raidat ja Rocky Road

Ensin muutama raita Tarinatammikuun päivän teeman mukaisesti keittiömme matosta ja sitten mooooonta kuvaa Rocky Roadin teosta. Herkkulakkolaisen painajainen, etten sanoisin, mutta selvisinpäs siitäkin koettelemuksesta. Viikonloppuna saa maistaa!

Sähköinen

Tänään Keskisuomalainen julkaisi mielipidekirjoitukseni tannoiseen rasismitapaukseen liittyen. Jännää nähdä, syntyykö kirjoituksen pohjalta sähköinen keskustelu vai ohitetaanko teksti tyystin ilman kommentointia.

Kulma

Kotimme eräs kulma. Tai no, nurkka, mutta puhutaan nyt Tarinatammikuun teeman mukaisesti kulmasta. Löytyy keittiöstä, sai eilen uutta ilmettä verhoista. 

En millään haluaisi peittää kauniita ikkunoita, mutta on ajan mittaan alkanut häiritä se, miten hyvin niiden kautta näkee meille sisälle. Haluan, että on ainakin teoriassa mahdollisuus peittää ikkunat niin halutessaan, vaikka tuskin tuota mahdollisuutta tullaan kovinkaan taajaan käyttämään.

Tänään keittiössä alkoivat ensi viikonlopun syntymäpäiväjuhlien valmistelut. Leivoin pullaa.

Mitä teet?

Tänään minä...

...olin tapaamisessa, joka saattaa olla hyvinkin tärkeä tulevaisuuteni kannalta.
...revin mekkoni. En tosin tahallani.
...tajusin seonneeni päivissä ja naputin melkein sormet verillä artikkelin loppuun. Harmittaa, kun en ehtinyt hioa tekstiä tarpeeksi.
...söin neljä mandariinia välipalaksi.
...puhuin puhelimessa ensin siskoni ja sitten Keskisuomalaisen toimittajan kanssa.
...valokuvasin talven valoa.

...teen lähtöä tulevien ekaluokkalaisten vanhempainiltaan. 
...ihastelen keittiön uusia verhoja. (Kuvia varmaankin huomenna.) 

No okei, tässä yksi. Huomenissa lisempää.

 
...yritän vielä illalla pusertaa pikaisen kolumnin.

Jotain mitä näit

Kävin tänään katselemassa, kun kaveri suitsait sukkelaan ompeli meille verhot keittiön pikkuikkunoihin. On se helppoa kun sen osaa! 

Kangas on Marimekon Puutarhurin parhaat. Ei mikään neutraali veto, niin kuin alunperin aikeena oli. En tiedä, mikä tuossa keltaisessa nyt viehättää, mutta sitä nyt pukkaa vähän joka kohtaan. Kuvia lopputuloksesta ehkä jo lähipäivinä - ensi viikonlopun juhlat ovat hyvä kirittäjä!

Kuva lainattu täältä

Herkullinen

Jäi Tarinatammikuun eilinen Varjo-teema väliin tuon rasismi-hässäkän takia, mutta tässä teille jotain Herkullista:

Lauantain päivälliseksi söimme texmex-maustettua broiler-mozzarellapizzaa sekä creme brulee -jäätelöä.

Herkullista oli!

Mukavaa viikonloppua <3.

Valmis (not)

Tarinatammikuun päivän aiheena on  tänään Valmis. No, eipä tullut valmista. Hartiat jumissa ja sormet kipeinä olen tikunnut ja tikunnut, mutta pirulainen, kun lanka loppuu kesken! Esittelen sitten tekeleeni joku toinen päivä. Mihinkäs tässä kiire, valmiissa maailmassa.

Arvaako joku, mitä tästä on tulossa?

Kaksi asiaa

Kaksi asiaa: lumi ja vesivärit. Niistä syntyi tänään taidetta!

Kevään ensimmäiset kukat. Itselleni ei kyllä olisi tullut mieleen!

Tavallinen hetki

Parhaat päivät koostuvat tavallisista hetkistä.

On ihanaa, kun voi juoda aamukahvin rauhassa, lukea lehteä, tehdä kävelylenkin, kirjoittaa, laittaa hyvää ruokaa, lukea, käydä kaupassa, tehdä itse jotakin, viettää aikaa perheen kanssa, leipoa, saada ystävältä puhelu, juoda lempiteetä, oppia jotakin uutta, nähdä lapsen iloinen ilme kun eteen on osunut taas joku pieni suuri ihme. 


En ole koskaan ollut sellainen, joka kaipaa luksusta tai huippuelämyksiä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tietysti jokainen tarvitsee silloin tällöin rutiinien rikkomista, minäkin - etenkin minä - mutta jos kaikki on hyvin, senkään ei tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä. Ilo irtoaa pienistäkin asioista.

Jotkut kokevat elävänsä vasta, kun pääsevät irti arjesta tavalla tai toisella. Se on jotenkin sääli, sillä paljon hyviä asioita menee sivu suun, jos ajattelee, että arki on mälsää ja aina tarvitaan jotakin erikoista, jotta elämä on elämisen arvoista. Elämä nyt vain koostuu enemmän kaurapuurosta, raejuustosta ja appelsiinimehusta kuin kaviaarista, hanhenmaksapalleroistaja samppanjasta. On asennekysymys, nauttiiko edellisestä vai käyttääkö elämänsä jälkimmäisen haikailuun.