keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Se pieni ero



Olympialaisten aikaan suomalaiset piehtaroivat jälleen itsesäälissä. Miksi länsinaapurimme, mokomat hannuhanhet, onnistuvat kaikessa aina paremmin kuin me? Sisustusblogeja selatessani oivalsin vastauksen. Ruotsalaiset eivät ota itseään liian vakavasti, toisin kuin suomalaiset tekevät.

Katsokaapa mitä tahansa suomalaista blogia, jonka pitäjä määrittelee tyylisuunnaksi skandinaavisen vaaleuden ja yksinkertaisuuden. Vaaleaa ja simppeliä näissä kodeissa toki on, mutta tyyli on jollakin tavalla hyvin vakava ja puritaaninen. Kun on valittu linja, sitä noudatetaan poikkeuksetta. Taulut ovat säntillisessä järjestyksessä, asetelmat viimeisen päälle mietittyjä, kromi kiiltää, musta-valkoisuus on ulotettu pinnoilta ja huonekaluista kukkiin ja vaatteisiinkin. Ei poikkeuksia. 

Ja sitten: kurkatkaapa ruotsalaisiin (tai tanskalaisiin tai vaikka norjalaisiin) blogeihin. Tyyli kodeissa on paljon rennompi! Eriparisuus ja rentous ainakin vaikuttavat aidolta: asetelmat elävät, huonekalut kuluvat, vaalea yleisilme ei tarkoita värittömyyttä eikä kaiken tarvitse olla niin lopullisen viimeisteltyä ja huoliteltua. Asiat saavat olla reilusti kesken. Elämä on.

Nyt tätä kirjoittaessani huomaan, että tuota pientä eroa on oikeastaan aika vaikeaa selittää, mutta kun vertaa esimerkiksi tätä, tätä ja tätä suomalaista blogia esimerkiksi tähän tai tähän ruotsalaiseen blogiin, lienee selvä, mitä tarkoitan.

Suomalainen on suorittajaluonne. Aina pitää ottaa mallia muista ja tehdä kaikki viimeisen päälle hyvin, täydellisesti, jotta tulee varmasti hyväksytyksi. Olympialaisissa Niskasen hiihtäjäsisarukset näyttivät, että ilon kautta tulee prarempaa jälkeä kuin hampaat irvessä puristamalla. Sama koskee sisustamista. Ja muutakin elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!