maanantai 31. lokakuuta 2011

Blogistin ensimmäinen arvonta

Olen kirjoittanut tätä blogia nyt kolmisen kuukautta. Aluksi en oikein tiennyt, mitä olen tekemässä, koska ennen oman blogin perustamista en ollut juurikaan edes lukenut muiden blogeja. Olin siis avoin uudelle seikkailulle. Auliisti myönsin - ja myönnän edelleen - etten oikein ole selvillä, kuinka bloginkirjoittajan tulisi toimia. Mikä on sallittua ja suotavaa ja mikä ei, sitä opettelen.

Sen olen huomannut, että suunnilleen kaikissa muissa harrastelijablogeissa on enemmän kuvia kuin minun omassani. Minunkin pitäisi ilmeisesti aktivoitua tällä saralla, mutta jotenkin en osaa ottaa kuvia kuvien vuoksi. Haluaisin, että kuvat toisivat jotakin lisäarvoa tekstiin. Tämä taitaa olla auttamatta vanhanaikainen lähestymistapa. Ehkä sitten erottaudun tuhansien ja taas tuhansien blogien joukosta nimenomaan kuvattomuudella tai ainakin kuvien harvalukuisuudella.


Monet sanovat, että blogiteksti ilman kuvia on raskasta luettavaa. Itse taas koen, että blogiteksti, jonka useat kuvat "rikkovat", on hankala luettava. Keskittyminen karkaa, kun ei tiedä, kiinnittääkö huomionsa kuviin vai teksteihin. Tietenkin kuvien määrään vaikuttaa myös blogin luonne. Minä kirjoitan eräänlaista virtuaalista päiväkirjaa, jonka tekstit ovat ehkä hiukan kolumnimaisia. Tällaisessa tapauksessa kuvilla on erilainen funktio kuin vaikkapa sisustus- tai muotiblogeissa. Hassuahan se olisi, jos muotiblogisti vain sanallisesti kuvailisi uutta asuaan.


Blogin kirjoittaminen on ollut yllättävän hauskaa puuhaa. En ole koskaan onnistunut pitämään päiväkirjaakaan säännöllisesti yhtä pitkään kuin nyt tätä. Olin siis aloittaessani syystäkin epäileväinen sen suhteen, tuleeko minun alkuinnostuksen jälkeen kirjoitettua tätä. Yllättävästi aiheita on kuitenkin riittänyt ja kirjoittaminen on kerta kerran jälkeen helpompaa. Alussa ajattelin, että blogini painottuu enemmänkin uutisvirran seuraamiseen ja kirja-arvosteluihin, mutta vielä en ole onnistunut tekemään viiltävää yhteiskunnallista analyysiä. Ehkä tämä arkihulinoiden ulkopuolella eläminen on virittänyt ajatuksia toiseen suuntaan kuin olin kuvitellut. Tai sitten ajankohtaisten asioiden kommentoiminen vain odottaa vuoroaan. Olen tähän mennessä keskittynyt tekemään huomioita pienistä, arkisistakin asioista. En edes yritä olla nokkela tai syvällinen. Jos joku ajatus joskus osuu kohdalleen, hyvä niin, mutten tietoisesti tavoittele sellaista. 

Enemmän kirjoitankin muistiinpanonomaisesti aiheista, jotka syystä tai toisesta pyörivät mielessäni. Tästä syystä en välitä hioa tekstejäni kovinkaan paljoa, vaan ikään kuin talletan ne tänne blogiin varastoon mahdollista myöhempää käyttöä varten. Toisinaan vanhoja tekstejä lukiessa tulee mieleen, että kunpa olisin tuon ja tuon aiheen kanssa malttanut odottaa muutaman päivän, ajatus olisi jalostunut paremmaksi. Mutta spontaani ihminen elää hetkessä ja kirjoitta tekstinsä sen enempiä tuumaamatta.


Blogini luonteesta johtuen (tai vain omaa hatarapäisyyttäni) unohdan tämän tästä, että joku todella lukee tekstejäni. Säikähdän aina, kun joku viittaa keskustelussa johonkin kirjoittamaani. Apua, miksi ihmeessä olet lukenut blogiani, tekisi mieleni kiljua. Silti on loppupeleissä kuitenkin mukavaa, että lukijoita on. Ilahduttavan monta kertaa blogiani onkin jo kätyty ainakin silmäilemässä. Kiitos siitä! Toivottavasti lukjioita on jatkossakin, vaikka lukijat eivät olekaan pääasiallinen syy blogin kirjoittamiseen. Rehellisesti voin sanoa kirjoittavani silkasta kirjoittamisen ilosta. Tästä on tullut mukava harrastus, joka on osaltaan auttanut jaksamaan pitkän sairasloman aikana.

Mielelläni haluaisin palautetta blogistani. Olen huomannut, että moni blogisti järjestää lukijoilleen arvontoja aina silloin tällöin.  Ajattelin liittyä arpojien joukkoon.

Arvonnan säännöt:

Vastaa tämän postauksen kommenttiosioon näihin kysymyksiin:
a) Mikä on parasta blogissani? Entä huonointa?
b) Miksi luet blogiani?
c) Linkitä mielestäsi paras postaus kommentin loppuun.

Huom! Jos kommentoit anonyyminä, ole hyvä ja keksi kommenttisi loppuun itsellesi nimimerkki, josta tunnistan kirjoittajan.

Arpojen määrät:

Lukijalistalla olevat (ja sinne arvonnan aikana liittyvät) arvontaan osallistuvat saavat automaattisesti kaksi (2) arpaa.

Anonyymit jotka osallistuvat saavat yhden arvan.

Blogillisilla on mahdollisuus saada yksi lisäarpa linkittämällä tämä postaus omaan blogiinsa!


Osallistumisaika on 31.10. - 15.11.2011
Palkinnot:
 1. palkinto: Itse tehty Ikkuna- tai ovikoriste


2. palkinto: Marimekon serviettejä


 3. palkinto: 2 kpl ekologisia tiskiliinoja

Lisäksi arvon yhden yllätyspalkinnon.

(Pahoittelen kuvien heikkoa laatua; kamera teki tenän juuri ratkaisevalla hetkellä.)
 
Onnea arvontaan!


10 kommenttia:

  1. Heipparallaa :)
    Ihan alusta asti olen blogiasi seurannut. Sun kirjoitukset on mukavaa luettavaa, joihin pystyy samaistumaan. Ihailtavaa miten voi olla noin sana hallussa :)
    Mitään negatiivista en osaa sanoa. Uteliaana käyn kurkkaamassa että mitähän Hannalle kuuluu. Nyt en osaa mitään linkkejä laittaa, mutta sun kirjoituksista tulee ensimmäisenä mieleen se missä puhutaan pohjalaisuudesta, sitä lukiessa oivalsin jotain :)Pohjalaisuus ei katoa mihinkään... minä en ole osannut edes kadota pohjanmaalta. Myös se missä kerrot lapsuudestasi ja äidistäsi oli koskettavaa luettavaa. Sun kirjoitukset herättää ajatuksia ja tunteita(jopa minussa!).
    Hyvä että jalka alkaa olla jo parempi, mutta eräänä päivänä mietin että toivottavasti sulla on aikaa kirjoitella vielä tätä blogia jatkossakin!!!
    T.Piia Hetjärveltä

    VastaaPoista
  2. Kolmella arvalla mukana! (linkitän tämän omaan blogiininvielä tänään tässä päivän mittaan =))
    1) Parasta on mukavan sujuva teksti ja mielenkiintoiset aiheet, huonoa en osaa sanoa
    2) Ks. vastaus kohdasta 1
    3) En saa nyt linkitettyä kun kommentoin luurilla mutta Lumipalloefekti-postaus on kivoin.

    Kirjoittelin omaan blogiinkin yksi päivä kommentointiongelmista täällä bloggerissa, monet eivät jostain syystä pysty kommentoimaan ellei kommentointilomake aukea omaan ikkunaansa, mulla on koneella se ongelma mutta puhelimella kykenen vastaamaan näinkin. Mutta siis: Kannattaa vaihtaa sieltä omista asetuksista että aukeaa se oma kommentti-ikkuna niin pääsee enemmän ihmisiä osallistumaan arvontaan :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Mia, vinkistä :). Tein muutoksen.

    VastaaPoista
  4. 1. Parasta on elämänläheisyys.
    2. Luen, koska haluan tietää, mitä sulle kuuluu, ja verrata omia ajatuksiani antamiisi virikkeisiin. 3. Parhaiten ovat jääneet mieleen äitiisi ja isääsi liittyvät pohdintasi, ehkä siksi että olen itse joutunut tekemään paljon töitä samantyyppisten asioiden kanssa.

    VastaaPoista
  5. Moi,
    Olen epäsäännöllisen säännöllisesti käynyt lukemassa tekstejäsi. Juttujasi on ollut mukava lukea, enkä ole kaivannut niihin kuvia, mistä kirjoititkin. Ehkä hienointa on se maanläheinen lähestymistapa.

    En ole lukenut jokaista juttuasi, mutta aion tehdä kyllä muutoksen asian suhteen. Paras tähän mennessä luetuista on ollut opettajuuteen liittyvä. Tällä viikolla viimeksi olen joutunut miettimään, mitä ihmettä ihmiset(vanhemmat) oikeasti opettajista ajattelevat. Laitoit ajatukseni sanoiksi.

    Eipä tule nyt mitään huonoa mieleen. Jatka samaan malliin ja pikaista paranemista.
    Sara H.

    VastaaPoista
  6. Hei,

    Parasta blogissasi on se, että saat mielenkiintoista jutun juurta arkipäivän ilmiöistä.

    Luen blogiasi esimerkiksi siitä syystä,että minua kiinnostaa, onko naapuri saanut keskinäisistä juttelutuokioistamme ajatuksia.


    Se Pohjanmaa-teksti oli ainakin hyvä. En ymmärrä aina karjalaisakkana pohjalaista luonteenlaatua,mutta minusta on koskettavaa lukea kaipuutasi pohjalaisuuteen ja olet mielestäni onnistunut tavoittamaan pohjalaisuuden ydintä jutuissasi.

    VastaaPoista
  7. Moi!
    Parasta on minullekin tuttujen, tavallisten ja arkisten asioiden pohdinta. Et jauha mitään turhaa, kielesi on ihanan rikasta.
    Luen blogiasi, koska olen ystäväsi - vaikka välimatkan takia harvoin tapaammekin.
    Parasta postausta on vaikea valita, mutta Äiti (17.8.2011) jäi vahvasti mieleen.
    Kiitos hienosta blogista!
    Anu

    VastaaPoista
  8. 1. Rohkeaa ja reflektoivaa pohdintaa, tunteiden värittämistä ja taitavaa kieltä. Saattaa joskus jopa löytää itsensä tekstistä. Pitänee olla varovainen sanomisissaan, ties mihin innoittaa sinua ;)Aktiivinen kirjoittaja, hyvä. Kuva(t) on aina ilo visuaalisille ihmisille. Nykyinen fontti on parempi kuin ensimmäisten postausten.

    2. Käyn lukemassa blogiasi, koska on kiva tietää mitä sinulle kuuluu. Olen myös saanut ajatuksia omaan työhöni sinun blogistasi. Ja "ryntäistä" kuulin eka kertaa luettuani blogiasi.

    3. Kaikki tekstit ovat omalla tavallaan parhaita. Ystävä ja Opettajuus postaukset, jos nyt jotain erikseen mainittava. Tietysti myös iskelmäprinssin palkinnon luovuttamiseen liittyvä teksti oli oikea veto :)

    t. ISO Äm...

    VastaaPoista
  9. a) Mikä on parasta blogissani? Entä huonointa?

    Parasta on sujuva teksti ja pohtiva ote arkisiin huomioihin.

    b) Miksi luet blogiani?

    Jaa-a, ensinnäkin varmaan siksi että olen utelias ja pidän lukemisesta :) . On mukava lukea ihan "tavallisten ihmisten" elämästä kertovia juttuja. En käy tarkistelemassa mistään lukemastani blogista joka päivä, onko tullut uusia päivityksiä, vaan käyn niitä läpi silloin tällöin. Seuraamieni blogien aiheet vaihtelevat melkoisesti. juuri tässä blogissa minussa herätti mielenkiinnon varmaankin se, että olet opettaja (itselläni on opinnot aineenopettajaksi kesken) ja kiinnostaa lukea valmiiden opettajien omia kokemuksia ja ajatuksia. Lisäksi Etelä-Pohjanmaalle miehen perässä ihan muualta muuttaneena on hauska lukea synnyinseutuasi käsitteleviä pohdintoja, jos niistä saisi vaikkapa uusia näkökulmia ja ajatuksia meidän perheen kulttuurierojen (niitä on! ;)) käsittelemiseen ja omaan sopeutumiseeni liittyen.

    c) Linkitä mielestäsi paras postaus kommentin loppuun.

    Mulle jäi erityisesti mieleen se jossa poikasi kysyi, että eikö hän ole mikään jos äiti on pohjalainen ja isä savolainen, koska olen itsekin joskus miettinyt vielä nyt aikuisenakin, siellä täällä asuneena ja vanhempieni ollessa ihan eri paikoista kotoisin, samankaltaisia ajatuksia. Sitä lukiessani tulin ensimmäistä kertaa ajatelleeksi, että ehkä (tai paremminkin todennäköisesti) minunkin lapseni joskus vähän vanhempana kokee samanlaista hämmennystä.

    Laura T.

    VastaaPoista
  10. 1. Pidän blogista tälläisenaa, teksti on helposti luettavaa, joten ei tarvitse kuvia, vaikkakin kuvat piristävät kummasti.

    2. Jaa-a miksiköhän? Pidän tyylistäsi kirjoittaa tapahtumista. Ja onhan nämä postaukset elämänläheisäkin.

    3. Tämä onkin hankala. Parhaaksi valitsen kutenikin tämän http://sivusilmailya.blogspot.com/2011/11/kohtaaminen.html
    Itsellä oli noin vuosi sitten kanssa "kepit" ja jotenkin tämä teksti "kolahti". Toki monta muutakin hyvää postausta joukossa, mutta koska on valittava yksi niin olkoot tämä se valintani.

    Osallistun arvontaan 3 arvalla.

    VastaaPoista

Kerrothan mielipiteesi päivän aiheesta. Kiitos!