Laurin päivänä

Tunnustan. Olen kriisissä. Hurahdin muutama vuosi sitten Lauri Tähkä & Elonkerjuun musiikkiin aivan totaalisesti. Edes teininä en ole elänyt minkään bändin mukana samalla tavalla. Oli minullakin NKOTB:n julisteita seinällä, mutta enemmän kyse oli joukkoon kuulumisen paineesta kuin oikeasta fanittamisesta. Nyt hurahtaminen oli sitä laatua, että ystävät pyörittelivät silmiään ja huokailivat epäuskoisena. Aikuinen ihminen! Tilaa levyt ennakkoon, ostaa fanipaitoja ja juoksee keikoilla ties missä asti. Noloa. Käsittämätöntä.

Tosiaan. Keikat. Kesällä 2007 (muistaakseni) kävin LTEK:n ensimmäisellä live-keikalla. Toki olin heitä aiemminkin kuullut, mutta levyltä ei voi mitenkään kuulla bändin koko lumoa. Kuin olisin kotiin tullut! Ja niin kai minä tulinkin, Pohjanmaan tyttö. Se ilo, energia, avoimuus, mikä soiton soidessa kaikista bändiläisistä huokui, oli sanoinkuvaamatonta. Huumaavaa. Ei sillä väliä, vaikka sanoitukset eivät ole vaikeastiymmärrettävän syvällisiä, nämä rallit olivat täynnä sellaista riemua ja toisaalta herkkyyttä, mitä en ennen ollut nähnyt. 

Levykokoelma alkoi karttua, ja onnekseni löysin kanssahurahtaneen, jonka kanssa oli hyvä alkaa käydä keikoilla. Jaksoin rankan gradupuurtamisenkin huudattamalla aamulla ensimmäiseksi Hätäästä elämää tarpeeksi monta kertaa, ja kun taivas oli tumma ja tahmee, LTEK:lla oli oikeat sanat ja sävelet siihenkin. Kun kotitaloani Pohjanmaalla myytiin ja äidin muuttoa tehtiin, itkin ja kuuntelin Pitkiä peltoja. Ja joskus olin niin Tehtaankadulla, toisinaan taas sydän pauhasi tai halusin kylkeen kyhnyttää.

Sitten idylli särkyi. Keulahahmo jätti paikkansa, tiedotti asiasta tylysti sähköpostilla. Minä kun olin kuvitellut, että porukka on täynnä suroaselkäisiä pohjalaisia! Jos on jotakin hampaankolossa, vedetään kaveria turpaan, juodaan pullo Kossua ja ollaan taas hyvää pataa. Oliko Turku tehnyt miehestä kieron oman edun tavoittelijan?

Nyt luen Facebookista ja viihdeuutisista Laurin uusista suunnitelmista. Soolouran käynnistely on hyvällä alulla. Levy tulee lokakuussa ja tosi-tv-ohjelman tähtivalmentajana laulaja saa kaipaamaansa positiivista huomiota. Kyllä minä varmaankin olen ensimmäisenä mahdollisena päivänä kaupassa ostoksilla. Silti en ole antanut Laurille anteeksi. Miten olisin voinutkaan, kun anteeksipyyntöä ei ole kuulunut millään foorumilla. Olen useaan kertaan nähnyt unta, jossa haukun Laurin pystyyn Elonkerjuun jättämisestä. Ehkä haluaisin tehdä niin oikeastikin. Haluaisin pakottaa hänet pyytämään julkisesti anteeksi kollegoiltaan ja meiltä faneilta. Ilman meitä Lauri Tähkä ei olisi Lauri Tähkä.


Vaikka hajoaminen sinänsä ei varmaankaan tullut täydellisenä yllätyksenä kenellekään, niin tapa millä se toteutettiin, tuli. Olin luullut koko porukan puhaltavan aidosti yhteen hiileen ja nauttivan yhteisestä tekemisestä, mutta ilmeisesti tämä koski vain Elonkerjuuta. Oliko hyvä fiilis ja yleisölle kaikkensa antaminen Laurin osalta huijausta? On ymmärrettävää, että muusikko haluaa mennä ammatillisesti eteenpäin, ja senkin tiedän, että selittely on turhaa. Saattohoito olisi silti ollut paikallaan.

Elonkerjuuhun luotan kuin vuoreen edelleen. Simon & Palavan Youtube-pätkän nähneenä uskon heidän jatkoonsa vahvasti. Totta kai Laurikin menestyy. Keikoilla nähdään.

P.S. Tämän purkauksen jälkeen olo on entistä nolompi. 


P.P.S. Hyvää Laurin päivää Laurille!