Äidin tehtävä

Taannoin luin jostakin naistehdestä radiotoimittaja Kimmo Vehviläisen haastattelun. Mielenpohjalle haastattelusta jäi kummittelemaan Vehviläisen ajatus siitä, että hänen rakastava äitinsä hemmotteli hänet pilalle. Pojalta meni pilalle parisuhde tai pari, ennen kuin hän itsenäistyi aidosti. Äiti tarkoitti varmasti hyvää silittäessään poikansa sukat ja kuoriessaan teini-ikäisen perunat.

Oman poikani kasvatuksessa minulla on yksi keskeinen tavoite: pyrin kasvattamaan hänestä paitsi rehellisen ja muut huomioon ottavan ihmisen, myös itsenäisen aikuisen. En halua, että kukaan nainen - tai mies - joutuu pesemään poikani pyykkejä, laittamaan tälle ruokaa ettei toinen eläisi pelkällä cokiksella ja roiskeläpillä, siivoamaan hänen puolestaan tai muuta vastaavaa. Toki niin saa tehdä, jos haluaa, mutta tasa-arvoisesti ja vapaaehtoisesti. 

Tiedän itse, miltä tuntuu lähteä kotoa niin sanotusti peukalo keskellä kämmentä. Kukaan ei opettanut minua vaihtamaan sulaketta, lyhentämään verhoja, lajittelemaan pyykkiä, leipomaan pullaa tai pesemään ikkunoita. Kaikki tuli valmiina. Toki minä joitakin kotitöitä tein kiinnostukseni mukaan, mutta jos jossakin epäonnistuin, en koskaan saanut opastusta siihen, miten asia olisi pitänyt tehdä, vaan se vain tehtiin hiljaa uudelleen. Suoritus mitätöity.

On hassua ajatella, kuinka huolissaan vanhemmat ovat siitä, saako lapsi varmasti tarpeeksi kehittäviä virikkeitä, onko harrastukset aloitettu ajoissa, niin että lapsi ehtii kehittyä oman alansa erikoisosaajaksi. Mutta harva tuntuu olevan huolissaan siitä, pärjääkö lapsi omillaan sitten, kun on aika lentää pesästä. 

Minusta on tärkeää - ja luontevaa - opettaa lapselle kotihommia pienestä asti. Minä olen äiti, en palvelija. Kotimme on koti, ei viiden tähden hotelli. Jokainen tehköön osansa kodin töistä kykyjensä mukaan. Joskus tuntuu kurjalta naputtaa aina samoista asioista seitsemänvuotiaalle - ja toden totta välillä pitää osata katsoa myös läpi sormien asioita - mutta uskon, että pitkässä juoksussa naputtaminen kannattaa.

Vehviläisen kommentit häntä rakkaudella paaponeesta äidistä kolahtivat minuun vahvasti. Muistin taas, mikä äidin tärkein tehtävä on: rakastaa niin, että jonain päivänä poikasen omat siivet kantavat. Muuten voi käydä hullusti.